Ajatelkaapa, se on jo heinäkuu, kesä on jo mennyt ja syksyssä kohta ollaan. Miten se vaan joka vuosi tuntuu sille, että kesällä ajan rattaat pyörii niin paljon nopeammin kuin talvella? Johtuuko se siitä, että kesällä kaikki kasvaa? Ollaanko sitä kuitenkin niin hyvässä luontoyhteydessä vielä tänäkin päivänä, että se oma sisäinen kello ja rytmi muokkautuu tähän luonnon rytmiin.
Sitähän voi vain kuvitella, mille puista ja kasveista tuntuu talvella, kun on hiljaista ja pimeää ja kylmyys pakottaa niitä hiljentämään oma energiankulkunsa ihan säästöliekille, horrokseen saakka. Kuinka paljon ne mahtaa odottaa sitä ensimmäistä, keväistä, lämmittävää auringonsädettä?
Ja kun se sitten viimein tulee, kevät ja valo pikkuhiljaa lisääntyy ja lisääntyy, onko luonnollakin se sama tietoon ja kokemukseen pohjautuva pelko persuksissa siitä, että kohta se on taas syksy, ja siitä syystä ne alkaa sen kilvanjuoksun. Äkkiä silmut auki ja kukat kukkimaan ja siemenet kypsymään, että ehtii varmasti kaiken tämän tekemään ennen niitä pakkasia. Ei ehdi luonto kokemaan lomaressiä, mutta miksi ihmeessä meidän pitää se sitten tehdä?
Eikö kuitenkin ole niin, että aika moni meistä odottaa sitä valoa ja kesää ja lomaa ja aikaa tehdä kaikkea kivaa ja tavata kaikki sukulaiset ja kaverit. Eikö siitä sitten voisi vain nauttia?
Jos se onkin niin, että meidän ressi johtuu siitä, että me aistitaan luonnon kiire, niin voiko luonto myös aistia meidän ressin ja kiirehtiä sen vuoksi?
Tehdäänkö pieni testi? Jos jokainen meistä nyt keskittyisi siihen, että tuolla luonnossa, tai missä tahansa kulkiessaan, tekisikin sen ihan kaikessa rauhassa, ilman mitään kiirettä. Tekisi ne kivat asiat eläen siinä hetkessä, eikä miettien sitä, mitä kalenterissa lukee seuraavalla rivillä. Tapaisi sen sukulaisen ja ystävän juuri siihen hetkeen keskittyen, eikä miettien jo seuraavan päivän vieraita ja kattausta. Kaivaisi niitä varpaita sinne hiekkaan ihan tietoisesti. Katselisi puita ja taivasta ja pikkulintuja, hengittelisi kesän tuoksuja niitä tutkiskellen, haukkaisi sen kesän ensimmäisen mansikan siihen hetkeen täydellisesti keskittyen. Saisiko se myös luonnon himmailemaan vähän omaa tahtiaan, niin että syksyn ensimmäiset keltaiset lehdet tulisivatkin edes yhden päivän myöhemmin. Ihan vaan siitä syystä, että luonto ja me unohdettaisiin edes hetkeksi se tietoon ja kokemukseen perustuva pelko siitä, että kohta on kuitenkin syksy. Olisko ideaa?
Tänään on täydenkuun päivä. Tämä kuu on pulleimmillaan aamuyöllä kello 5.20. Kuu on silloin kauriin tähtikuviossa ja sen energia auttaa oman kodin järjestämisessä ja oman energian päivittämisessä. Eli annetaan kuun hoitaa siivoukset kotona ja keskitetään oma energia siihen, että kesää on vielä jäljellä, nautitaan siitä.