Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kiitos tästä päivästä, koska...

Noilla sanoilla aloitan päiväkirjatekstini joka ikinen päivä. Se on jäänyt tavaksi siltä ajalta, kun sain sen kotitehtäväksi. Siihen aikaan elämä oli aika mustaa, ilon ja kiitollisuuden aiheita ei oikein tahtonut oma mieli löytää. Tottakai niitä oli jokaisessa päivässä yhtä paljon kuin tänäänkin, mutta arkeen, huoliin ja murheisiin oli vain niin hautautunut ja keskittynyt, että muuta ei nähnyt. Oli päiviä, jolloin ainoat sanat, joilla tuon lauseen lopetin olivat: "...se on nyt ohi." 
Onneksi olen aina ollut tunnollinen oppilas, joten tein kotiläksyni joka ilta. Tuon kotitehtävän tunnollinen tekeminen on todistanut minulle kaikkien henkisten lakien paikkansapitävyyden, jotka kaikki sisältyvät oikeastaan lauseeseen: energia seuraa ajatusta. Eli on ihan sama, mihin oman ajatuksesi kohdistat, se lisääntyy elämässäsi vääjäämättömästi.
Oli äärimmäisen tärkeää opetella etsimään jokaisesta päivästä edes se yksi pieni kiitollisuuden aihe ja keskittää ajatukset siihen. Päivä päivältä noita kiitollisuuden aiheita tuntuikin löytyvän lisää, kun omat ajatukset niihin oppivat suuntautumaan. 
Tänään jatkan tuota lausetta sanoilla: "... olen tässä." Siihen sisältyy sydämeni suurin kiitos juuri siitä päivästä, kun tuon kotitehtävän sain, koska ilman sitä en olisi tässä. Enää en kirjoita päiväkirjaani kaikkia kiitollisuuden aiheitani, koska siihen ei aika ja paperi enää riittäisi, vaan luettelen niitä mielessäni läpi ennen nukahtamistani. Harvoin pääsen enää illan kiitollisuuden aiheisiin asti kun olen jo umpiunessa, mutta olen sopinut oman enkelini kanssa, että hän jatkaa listan loppuun puolestani, ettei yksikään asia päivässäni jäisi kiitosta vaille.
Tänään olen erityisen kiitollinen enkeleille. Olen heidän avullaan saanut päätökseen asian, jonka aloitin jo vuosia sitten. Olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin ja upeisiin valo-olentoihin ja oppinut itsestäni paljon. Myös sen, kuinka paljon opittavaa vielä on. 
Olen kiitollinen kaikista elämäni ihmeellisyyksistä, ihanista isoista ja pienistä asioista, joita juuri nyt tapahtuu. Valkoisen höyhenen ja ihmeellisen kiven löytyminen ovat ihania merkkejä siitä, että olen oikealla polulla ja että kaikki järjestyy juuri parhain päin sitten kun on oikea hetki. Odotan innolla toukokuun enkeli-iltoja Haapajärvellä ja oman openi kursseja Jyväskylässä ja täällä Pihtiputaalla.
Niin se vain on, että energia seuraa ajatusta. Ajatukset ovat nyt keskittyneet enkeleihin ja oikeasti voi vain ihmetellä sitä apujoukkojen määrää, joka ympärillämme on joka ikinen hetki. Ei ole niin suurta tai niin pientä asiaa, johon ei voisi enkelin apua saada. Se on aina vain oman ajatuksen päässä. Myös sinä päivänä, kun tuntuu, että hukkuu sinne arkeen, huoliin ja murheisiin.