Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Sama meininki jatkuu...

Kuluneen kuukauden aikana, valmistellessani tammikuun väriä,oranssia, on sisuksistani löytynyt läjä ajatuksia ja tunteita, joita en tahtoisi omikseni tunnustaa. Olin kuvitellut, että se peruspositiivisuus ja luottavaisuus tähän elämään olisi jo juurtunut minuun niin tiukasti ja pysyvästi, ettei sitä mikään voisi horjuttaa, mutta näinhän tämä aika meitä haastaa, aina ja aina uudestaan ja uudestaan. Se vaan pakottaa polvilleen, katsomaan peiliin, myöntämään ja hyväksymään näkemänsa ja lopulta oot vaan pakahtua siitä onnellisuuden tunteesta, kun haluat ja voit päästää irti näkemäsi ja tuntemasi. Jokohan tuo nyt olisi käsitelty, mietin.
Pakko myöntää myös se, että vähän minnuu hirvittää, mitä tuleva kuukausi tuo tullessaan, jos tämä sama meininki vielä jatkuu. Helmikuun värinä keltainen ja solarplexus, minä itse ja elämänilo.
Niin, "hirvittää" on sama kuin "pelko", ja se on negatiivinen tunnetila, ja siitäkin pitäisi nyt vain päästää irti ja korvata rakkauden tunteella. Eli ei menny vieläkään tämä oranssi balanssiin meikäläisellä.
Otetaanpa siis uusiksi: Pakko myöntää myös se, että odotan ilolla ja kiitollisuudella sitä, että saan alkaa valmistelemaan keltaista kuun väriä sinulle ja itselleni. Samalla saan elämääni kaikkea ihanaa, keltaisia auringonsäteitä ja elämäniloa, monenlaisia tuntemuksia ja kokemuksia.
Niitä toivon myös sinulle!

Lämpimiä halauksia sinulle
Margitilta

P.S. Huomenna torstaina on täysikuu Ravun merkissä. Se kehottaa ja auttaa suojelemaan kotiasi ja itseäsi ja luo kotiin vakautta. Ihanaa, saiskohan sitä vakautta myös itselle?
Kiitos kiitos kiitos.
Ja viikonloppuna tytöt, leijonapäivät! Perjantaista sunnuntaihin loistavaa aikaa helliä hiuksia ja neitsytpäivät sen jälkeen jatkaa sitä vielä tiistaihin saakka.
Miten on, pitääkö jo loppukuusta alkaa katsomaan hyviä päiviä kylvöjä varten?

Ja lisää niitä halauksia sinulle
Margitilta 

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tammikuun väri-iltaa kohti kuitenkin

Marraskuun musta, joulukuun musta, tammikuun musta, montakohan mustaa tässä vielä on ennenkuin kevät meille jälleen koittaa? Tätä miettii itseään peruspositiivisena ihmisenä pitävä Margit, ja rypee mustassa sielunsa kyllyydestä, sori vaan.
Samaan sielun kyllyyteen lähetän välittömästi suuren kiitoksen ideasta ja rohkeudesta sen toteutukseen. Ihanan pelottavaa ajatella mitä kaikkea kivaa on vielä tulossa...

Toisinsanoen,
tässä on sinulle kutsu
TAMMIKUUN VÄRI-ILTAAN
tammikuun kolmantena keskiviikkona
Blackstage tattoon studiolle
iltaseitsemältä.
15.1.2014 klo:19.00
 
Jutustellaan oranssista väristä 
ja sen vaikutuksista mieleen ja kehoon,
samalla tutustutaan omaan sakraali- eli pernachakraamme,
mitä energiaa se meissä pyörittää tai ei pyöritä.

Itse en ole oikeastaan koskaan ollut oranssin ystävä, mikä kyllä näkyy elämässäni tänään erityisen hyvin. 
Oranssin taulun maalaaminenkin tuntui jotenkin erityisen haastavalta. Punaista ja keltaista kyllä, mutta jotenkin ne oli hirmu hankala saada sulautumaan yhteen. Täpöstelin ja täpöstelin turhautumiseen saakka, vaikka tiesin ettei kukaan voisi sanoa että taulussani oli joku väärin. Paitsi se ärsyttävä, täydellisyyteen pyrkivä minäitse. Sen suun sain tukituksi vasta kun hermostuin, vaihdoin pienen piiperryssiveltimen heti isoon sutiin ja aloin kunnolla "öljyämään" koko pirun pintaa! Kuvastaakohan tuo koko tekeminen myös minua itseäni? Mmmmh...
Ihana alkaa iltaa nyt heti huomenna kasaamaan, kun tiedän saavani ahaa-elämyksiä itsekin. Eli haasteet elämässäni senkun jatkuu...hehheh.

Tulepas kahville niin ryvetään yhdessä!
Tätä toivoo:
Margit =)