Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Uutta kohti

Näinkö se nyt sitten meni, tämä joulunaika laskeutuvine energioineen sun muineen?
Ennen joulua oli se jännittynyt olotila, kun tuntui ettei hengittää uskalla, kaikki oli vähän räjähdysaltista ja päällimmäisenä se tunne, että jotain pian tapahtuu. Jotain suurta ja toivottavasti hyvää.
Joulu meni siinä perinteisessä tohinassa sitten kuitenkin, eikä hengähtämista ja sitä niin toivomaansa rauhoittumista päässytkään tekemään. Sitä vaan meni ja tohelsi, eikä suurta energian- laskeutumista tuntunut missään. Jossain syömisen ja sulattelun välissä ehti vain hetken murehtia, että nyt se kaikki suuri oli ja meni minulta ohi.
Kun sitten arki asettui taas kohdilleen, huomasikin, ettei mikään ole enää ennallaan. Ei omassa, eikä läheisten elämässä. Kaikki mistä on viimeisen parin vuoden aikana jurnuttanut ja mutkuttanut onkin nyt yhtäkkiä työpöydällä ja oikeasti työstettävänä. Ja vielä isojen apuvoimien avittamana. Kehissä on enkelit, mestarit, yksisarvisset ja ennenkaikkea ihmiset. Kortteihin ei hirviä enää edes katsoa, kun niistä lävähtää esiin ne omat iänikuiset ajatukset ja asiat, jotka on tiennyt jo pitkään. Mikä tässä enää sitten mättää? Ainoastaan omat pelot ja arkuus alkaa nyt oikeasti tekemään sitä muutosta elämään oman itsen parhaaksi.
Jos tunnet samaa sisimmässäsi, omissa jurnutuksissasi ja mutkutuksissasi, niin tässä pieni rohkaistuksen sana:
Yli vuosi tässä on yhdessä menty. Istuttu iltoja yhdessä, höpötelty juttuja, jokainen omiaan, jotka kuitenkin on hassusti yhteen sopinu. Mun mielestä jokainen meistä on nyt ansainnut sen, että uudesta alkavasta vuodesta alettais kaikella mimmienergialla ja rohkeudella luomaan itsellemme ihan oikeasti sitä oikeaa elämää, josta on haaveet joskus ylös heitetty. Eikö niin?
Jos apuja vielä tarvii, tehdään se uudenvuodenjuttu oman heposen kanssa.
Niistä unista puhutaan sitten myöhemmin, niitä jos ootte kirjaamaan alkanu... Itelleni on niistä semmonen jatkokertomus tulossa, että melkein mieluummin ens vuoden nukkuis...
Teille typysilleni, 
IHANATA, KAIKEN TOTEUTTAVAA UUTTA VUOTTA !
Margitilta  =)



lauantai 6. joulukuuta 2014

Hyvää itsepäisyyspäivää

Niin, itsepäinen minä olen. Kaikki asiat pitää ihan varmuuden vuoksi tehdä typerän itsepäisesti. Ettei vaan jää mitään arvailujen varaan. Omaa itsepäisyyttä saa sitten vaan myös syyttää, kun asiat junnaa paikoillaan ja aina haetaan varmistusta vanhoihin asioihin, että onko nyt varmasti näin.
Tässä maailman paperiviidakossa, jossa ihmisen arvo mitataan rahassa tai sillä mitattavissa olevissa saavutuksissa, niin helposti unohtuu se ainut ja oikea mittari, jolla omia tekemisiään ja arvojaan tulisi edes puntariin pistää. Oma ilo ja innostus.
Onneksi ympärillä on sen verran siipiveikkoja ja sarvipäitä, että heittävät pelastusrengasta kehiin juuri kun luulen hukkuvani.
Ihan huikea on ollut tämän päivän täydenkuun energia. Vaikka päivä oli tasaisen harmainen, sen verran pilvet periksi antoivat, että nousevaa kuuta sai ihailla järveen peilauksen kanssa. Tänään täysikuu antaa energiaa omien henkisten taitojen kehittämiseen ja kaukoparannukseen. Eli enkeleitä ja hyviä ajatuksia lähetellään tänään suuntaan jos toiseenkin.
Oma ilo ja innostus antaisi nyt suuntaa talviseisauksenpäivään eli tämän kuun 22. päivään. Maanantaille se sattuu. Se on suurten energioiden päivä, talviseisaus ja uusikuu samana päivänä. Ajattelin niitä fiilistellä ja samalla kertoa enkelten ja yksisarvisten läsnäolosta ja tarjoamasta avusta uuteen vuoteen. Eli studiolla keitän kahvit ja teet, ehkä leivonkin vähän, tule mukaan jos sille tuntuu. Ja ota kaveri mukaan, jos sille tuntuu. Kuudelta aloitetaan.