Onko kellään muulla tunne, että oma elämä ei mene nyt ollenkaan niinkuin on olettanut sen menevän? Onko tullut viime hetken muutoksia suunnitelmiin? Onko ongelmia oman ajankäytön kanssa? Onko päivä kuljettanut iltaa kohti ihan eri suuntaan, kuin mihin luulit aamulla herääväsi?
Tuttu tunne.
Näinä hetkinä on ihan hyvä palauttaa mieleen se, että huoli, murhe, kärsimättömyys ja pelko ovat kaikki egon meille asettamia kompastuskiviä, joita taitavasti väistellen avautuu jotain oman egomme käsityskyvyn ulottumattomissa olevaa, vielä parempaa.
Omalla kohdalla kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun olin jo katkerasti mutta kuitenkin) niellyt ja hyväksynyt sen, että tänä kesänä ei niitä aurinkoisia päiviä sitten olekaan, vaan syksy ja talvi on otettava vastaan juuri näillä voimavaroilla, mitä edellisen kesän auringosta on jäljelle jäänyt. Toisin sanoen ei juuri millään. Olin jo sytytellyt ensimmäiset tuoksukynttilätkin pöydälle palamaan. Ja sitten, mitä ihmettä!? Reilu viikko ihanaa, lämmintä auringonpaistetta! Ei tarvinnutkaan enää villasukkia, eikä toppatakkia, vain bikinit riitti, eikä tarvinnut aina niitäkään. Tuon viikon aikana sai ladattua akut ihan täydellisesti. Kuuma peruskallio selän alla, varpaat vedessä, tuuli hiuksissa ja auringon lämpö ihossa. Kaikki mitä ihminen, tai ainakin minä, voi ikinä tarvita. Voi vain nöyränä kiittää kaikkia elementtejä ja äiti maata, joka tuon kaiken mahdollisti.
Tänään oli sitten jo ihana tunne ottaa auringon värjäämälle iholle vastaan kunnon sadetta. Tämä on tätä meidän maamme ihanuutta ihan parhaimmillaan; kun akut on ladattu, puhdistetaan vielä varmuuden vuoksi pois kaikki epäpuhdas energia. Nyt ei todellakaan voi valittaa, etteikö energiat olisi kohdillaan juuri täydellisesti ajoittuen vastaanottamaan huomisen elokuun täydenkuun aikaa.
Elokuun täysikuu ajoittuu vesimiehen tähtimerkkiin, joka vahvistaa rohkeutta, uskollisuutta ja johtajuutta. Itsensä arvostaminen ja riippumattomuus ovat meille kaikille elintärkeitä ominaisuuksia, joihin tämä täysikuu antaa täyden tukensa.
Lempeänä, kotia rakastavana rapuihmisenä ajattelin sytyttää illalla nuotion, käpertyä lapsuuden kodista mukana seuranneeseen, kirjavaan, villaiseen vilttiin ja seurata tuon kuun nousemista, toivoen sen vahvistavan minussa juuri noita itselleni vähän outoja ja tunnistamattomia piirteitä. Samoja piirteitä; rohkeutta, uskollisuutta, oman elämänsä johtajuutta, itsensä arvostamista ja riippumattomuutta toivon kuun säteiden kasvattavan myös omissa lapsissani.
Luulin vastaanottavani tämän täydenkuun energiaa jossain ihan muualla, DCF:n opekoulutuksessa Kohti vuotta 2032, mutta kuten alussa totesin, suunnitelmat ja aikataulut ovat säätyneet ihan omalla tavallaan, kärsivällisyyttä kasvattaen, jälleen kerran. Minä istun rantakivellä ja huomenna pakkaan kuopukseni muuttolaatikkoon oman villaisen viltin, kaiken varalle.