Kesäkuun täydenkuun kirkkain hetki vilahti minulta ohi vähän varkain. Kasvavan kuun viimeinen viikko kasvatti myös omaishoitajan arkeani ja huipentui tänään, tottakai, täydenkuun päivänä. Uskottava se on, kun sanotaan, että täydenkuun päivänä sairaalat täyttyvät yllätyksellisestikin, kun omin silmin sen näkee. Lohduttavaa oli kuitenkin huomata, miten niissäkin tilanteissa ammattitaitoiset ja äärimmäisen kiireiset ihmiset voivat venyä, järjestää asioita ja silti jaksaa hymyillä jokaiselle potilaalle.
Siinä istuessamme ja odottaessamme, mietin jälleen kerran, miten monelta epävarmuudelta, erehdykseltä, virheeltä ja paniikilta voisimmekaan välttyä ilman tämän päivän kiireen tuntua, vain välittämällä viestiä varmasti eteenpäin ja pysähtymällä aidosti hetkeksi kuuntelemaan. Myös sille ja sitä ihmistä, jonka mielipiteet ja näkemykset vähän omista eroavatkin.
Äiti jäi sairaalaan ja kun tulin kotiin, ajatuksenani oli hetki istahtaa laiturille ja siinä kirjoittaa tämä täydenkuun päivitys, mäkäräisten ja hyttysten iloksi. Luonto järjesti kuitenkin jotain muuta, ukonilman ja rankkasateen, jota ei pitkään aikaan tällä rannalla ole nähty. Tähän siis istahdin, kirjoituspöydän ääreen kuuntelemaan ukkosta, sadetta ja täydenkuun tarjoamaa energiaa.
Eipä siis ollut tähän hetkeen yllätys oppia, että kesäkuun täysikuu heijastaa jousimiehen energiaa vahvistaen yhteistyökykyämme. Sen energian vahvistamiseksi ja lisäämiseksi maailmankaikkeuden kaikille alansa ammattilaisille lähetän siis tämän täydenkuun toiveeni. Äitini puolesta olen sitä pyytänyt, toivonut ja odottanut jo neljä vuotta, uskon, että nyt menee tuonne maailmankaikkeuden äärettömään energiapankkiin toteutuvaksi, meidän kaikkien korkeimmaksi parhaaksi.
"Toivon jokaiselle kykyä tehdä yhteistyötä, kuunnella eri alansa ja osaamisensa taitavia ihmisiä aidosti ja rehellisesti, pelkäämättä, että muiden omista eriävät mielipiteet voisivat täysin tai osittain kumota sen, minkä itse oikeaksi tuntee ja tietää. Unohtaa virka- ja ammattinimikkeet, aikojen saatossa erilaistuneet osaamisen alat, tittelit ja kaikki muu, mikä asettaa meidät johonkin arvojärjestykseen. Istua hetkeksi hiljaa kuuntelemaan toista, hänen tietämystään, kokemuksia, tuntemuksia, mielipiteitä ja sitten vuorollaan antaa hänen kuulla kaikki se, mitä sinä tunnet ja tiedät, osaat ja toivot. Sitten näiden hetkien kohdatessa, yhdessä pohtia, miten tästä voisi parhaalla mahdollisella tavalla edetä ja olisiko vielä mahdollisesti joku muu taho, osaamisen ala tai ihminen, jonka näkemys voisi tuoda asiaan vielä uuden näkökulman, ja näin voisi lopputuloksena olla se kaikkein ja kaikille parhain."
Tässä kiireen kuorruttamassa arjessamme, väitän, että näin voisimme säästää paljon rahaa, aikaa ja ennenkaikkea terveyttä, joka kuitenkin näistä kolmesta on meille kaikille se kaikkein tärkein.
Tässä kirjoituspöytäni ääressä istuessani saatiin taivaalta ihanaa, puhdistavaa vettä tosi paljon, nyt on ilma tyyni ja rauhallinen, joten taidan sinne laiturille vielä hetkeksi mennä, niiden mäkäräisten ja hyttysten iloksi.
Tämän täydenkuun hetkeen teen kuitenkin kuvan siitä sateesta, koska koen tämän päivän osoittaneen sen, että niin paljon rankkaakin puhdistamista vielä tarvitaan, ennenkuin todellinen yhteistyö meidän kaikkien, luontomme ja planeettamme hyvinvoinnin edistämiseksi voi syntyä.
