Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulunpunainen haastoi minutkin

Ihan pakko myöntää, että tässä kuluneen parin viikon aikana olen miettinyt, että mihinkähän soppaan sitä on tullut lusikka laitettua. Silloin kun tähän viimein rohkaistuin ja aloin väri-iltoja suunnittelemaan ja toteuttamaan ihan tosissani, ajattelin, että eihän siinä muuta kuin kasaan vain yhteen kaiken opiskelemani materiaalin aina väri kerrallaan. 
Niin tein tämän punaisen ja juurichakran kanssa ja samaan aikaan jostain kumman syystä, elämääni tulla tupsahti asioita, jotka ovat pakottaneet minut käymään läpi omassa päässäni lähes kaikki juurichakraan liittyvät asiat.

Perheeseemme tuli uusi jäsen. Ihan sen kummemmin ennalta suunnittelematta, tosin kuukausi sitten olin kirjoittanut päiväkirjaani: " Nyt tiedän, että haluan meillekin ison koiran."
Sitä saa mitä tilaa...
Kun koiraa meille tarjottiin, mietin kaikki mahdolliset syyt, miksi se ei tulisi onnistumaan. Viimeinen ajatus oli se, että sille on jo joku antanut nimen, enkä voi itse antaa sitä nimeä, jonka koiralleni haluaisin antaa.
Kun koira meille tuli ensi kertaa tutustumiskäynnille, se tuli lempeästi luokseni, antoi tassua ja esittäytyi. Kysyin kasvattajalta sen nimeä ja hän vastasi: Luna.
Niin. Se joku oli sitten antanut koiralle juuri sen nimen, jonka minä olisin halunnutkin sille antaa.
Lunasta kasvaa iso koira, jonka vaistot ohjaavat sitä turvaamaan oman laumansa jäsenet. Tiedän sen tuovan meille turvaa, mutta samalla se haastaa minut. Olenko minä tarpeeksi vahva seisomaan omilla jaloillani ja kasvattamaan ison koiran? Tiedän, että olen, mutta en vielä ihan itse sitä usko. Mutta sen tiedän, että opin ja haluan ja pystyn tähän. Luna on tullut elämääni muistuttamaan minua juuri siitä.
Luna antaa minulle myös toisenlaista turvaa.Kun meidän kymmenvuotiaasta pikkukoirastamme aika jättää, pystyn edelleen seisomaan murtumatta.
Näin minä sen mietin ja nyt viikon uuden yhteiselon jälkeen olen kiitollinen siitä, että en antanut pienen, pelokkaan arkiminäni päättää olla tarjoamatta Lunalle mahdollisuutta.

Kuluneen parin viikon aikana olen myös päästänyt lopullisesti irti lapsuudenkodistani ja ihan kaikista siihen liittyvistä muistoista. Kotipaikkani on ollut myynnissä jo pari vuotta ja olen itkenyt ja rukoillut, että sen joku haluaisi kodikseen ottaa.
Nyt otti. Ihanan helpottavaa päästää irti sellaista mitä en enää tarvitse. Varsinkin kun tiedän, että kun päästää irti vanhasta, samalla antaa tilaa uusille asioille elämässään.

Lisäksi olen saanut kokea monia ihania asioita, jotka ovat vahvistaneet sitä uskoa, että maailmankaikkeus kyllä huolehtii ja kantaa minua eteenpäin. Kunhan vain huolehdin siitä, että teen sitä, mikä on minulle itselleni hyväksi ja kuuntelen itseäni.
Sitä olen tehnyt.

Tänään on talviseisauksen päivä,joka kehottaa meitä jokaista heittämään mielestä pois kaikki turha ja hiljentymään ja viettämään valon juhlaa. Niin teen minäkin. Pöydällä palaa valkoinen kynttilä, juhlistaen valon voittoa. 
Joulusiivoukset, leipomiset ja kaikki perinteinen joulutekeminen on pipareita lukuunottamatta vielä tekemättä, mutta tämä joulu onkin erilainen. Ajattelin pyytää joulun enkelit mukaan jouluvalmisteluihin, niin joulu tulee varmasti meidänkin kotiin.
Itseasiassa, minusta vähän tuntuu että joulu on jo meillä.

Kulunut vuosi,uuden ajan ensimmäinen, on opettanut minulle sen, että pitää olla tarkkana mitä toivoo, koska toiveilla on taipumus toteutua. Henkäisin nimittäin joskus heikkona hetkenä senkin, että jos saisin  viettää jouluni niin kuin itse haluan, olisin ihan rauhassa, kuusen alla, koiran kanssa. Maailmankaikkeus yhdisti fiksusti kaksi toivettani yhteen, eli vietän sen koirien kanssa.

Tarja Turusen joululevyltä löytyvin sanoin haluan toivottaa myös sinulle rauhaisaa joulunaikaa ja kaikki toiveesi täyttävää alkavaa vuotta.



Emme ehkä voi nähdä,kuulla tai koskettaa heitä enää.
Saatamme jopa unohtaa heidät hetkeksi.
Kuitenkin he ovat aina luonamme ja jouluisin he tulevat paljon lähemmäksi heitä. Joskus voimme jopa tuntea heidän henkäyksensä ensilumen laskeutuessa.
Toivon, että tänä jouluna sinä voit tavoittaa oman enkelisi ja jakaa unelmasi hänen kanssaan.
Sillä niinkuin me, enkelitkin unelmoivat.

Lämmin joulunpunainen halaus sinulle
Margitilta

torstai 12. joulukuuta 2013

Joulukuun väri-ilta

Mietin vain, että missähän universumissa ja ajassa tässä eletään. Niin, joulukuun kahdestoista on tänään ja tähän aikaan on tottunut yleensä liittämään lumen valkoisen, taivaan mustan ja joulun punaisen, vaan mitä näkyi luonnossa tänään? 
Hetki sitten katselin keittiön ikkunasta, miten järven päällä kaartuu täydellinen sateenkaari kaikkine väreineen ja järven jääkuoren pinnasta hehkuu mintunvihreää, sinistä, vaaleanpunaista ja lilaa. Ihan uskomatonta. Ja niin olin haltioissani, etten ymmärtänyt edes yrittää kuvata tuota kaikkea. Varmaan parempi niin, en koskaan saa vangittua valokuviin niitä todelisia värejä, joita näen.

Ja nyt tuntuu ihan tylsälle kutsua sinua viettämään VAIN punaista väri-iltaa...Niin, miksei joulukuu voisi hehkua kaikissa noissa näkemissäni väreissä. Itsestähän se on kiinni, mitä kokee...


      Jokatapauksessa kutsun sinut nyt kuitenkin siihen "vain"
JOULUKUUN PUNAISEEN VÄRI-ILTAAN
Istutaan iltaa joulukuun kolmantena keskiviikkona ja nyt poikkeuksena myös päivää ennen eli tiistai-iltana.
Aika ja paikka sama molempina iltoina eli  
BLACKSTAGE tattoo-studiolla kello 19.00 
tiistai 17.12. ja keskiviikko 18.12.
Tule, kumpi ilta itsellesi paremmin sopii ja ota ystävä mukaan, jolle haluat värejä jakaa. Jos ystäviä on mukana paljon, voidaan pitää alkuun pikakertaus marraskuun mustasta, niin pääsee jokainen "juurta myöten" tarinaan mukaan.
Olet sydämellisesti tervetullut.

Kiva, jos laitat viestiä tulostasi ja mahdollisista ystävistä, niin tiedän, montako joulutorttua paistan...
Tähän tai sähköpostiin margitkin@luukku.com 
tai puhelimeen 0400456241.
 
Lämmin joulunpunainen halaus sinulle
Margitilta