Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kiitollisuutta ja rakkautta

Ihana, helteinen heinäkuu vetelee lähes viimeisiään, vähän haikein mielin, mutta innolla otan vastaan alkavan elokuun.
Heinäkuu on ollut ihmeellistä aikaa. Taas niinkuin olisi yhdentoista kuukauden jälkeen päässyt teholataukseen. Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa. En tiedä mitään ihanampaa.

Jossain sisällä arkiminä yrittää kalvaa ja asettaa omantunnonpistoja omasta tekemättömyydestä. Arkiminä käyttää inhottavasti sanaa laiska, minusta ihana mitään tekemättömyys sopii siihen paremmin.

Silti, kun tuolla auringossa vain makaa, on koko ajan tunne, että tekee jotain, jolla on merkitystä. Pää tyhjenee kaikesta turhasta, huomio keskittyy vaan omaan kroppaan, sen ihanaan rentouteen ja lämpöön, johon auringon hellä säteily yhdistyy, ja ympäröivän luonnon ääniin ja äärettömään kauneuteen. Voin vaikka vannoa, että olen kuullut luonnonkin huokailevan kiitos kiitos kiitos ihanalle auringolle. Ja kun oikein kunnolla sitten ukkonen jyrähtää, voi taas vain ihailla tätä luonnon ihmeellisyyttä ja kokonaisuudesta huolehtimista. Hetkessä luonto saa tarvitsemansa raikauden ja veden, koko ilma raikastuu ja on valmis vastaan- ottamaan taas uuden auringon energian.

Ulla kirjoitti blogissaan, että Leijonaportista aina tähän aikaan vuodesta muutaman viikon ajan tulee aivan erityistä energiaa valtavina aaltoina Siriuksen kautta, keskusauringon ja Siriuksen energioita. Se selittänee myös paljon tuosta latauksessaolon tunteesta.
Toinen juttu, jonka ajattelin Ullan blogista teille vinkata, on että hän aloittaa 8.8. Facebookissa Kultainen Atlantis-viikon, jolloin viikon ajan sinne tulee infoa ja vinkkejä Kultaisen Atlantiksen energioista ja niiden tuomisesta omaan elämään. Seitsemästoista facebook on yrityssivu, eli kaikille avoin. Käykää kurkistamassa jos tuntuu tuo Kultainen Atlantis asialle, joka kiinnostaa. Ullan sivuilta löytyy linkit sekä blogiin että facebookiin.

Nautitaan kesästä ja tästä upeasta luonnostamme ja elementeistä meissä ja ympärillämme. Kävellään avojaloin, maadoitutaan Äiti Maahan, käydään uimassa, annetaan veden puhdistaa mieli ja keho, annetaan kesätuulen kuivattaa ja raikastaa ja täytytään ihanasta auringon kultaisesta valosta. Sen jälkeen ei voi mitään muuta kuin säteillä ympärille kiitollisuutta ja rakkautta!




perjantai 4. heinäkuuta 2014

Pyllylentoja

En tiedä, uskallanko seuraavaa kysymystä esittää, mutta taidan rohkaistua kuitenkin: Mitä kuuluu?

Jos vastauksesi on leppoisa ja vähän välinpitämätön "ihan hyvää", silloin lennän persuuksilleni. Mutta jos levität silmäsi lautasilleen, vedät henkeä ja alat saman tien pajattaa "huh huh, et ikinä usko....", silloin minä vain hymyilen lempeästi, enkä ihmettele mitään mitä haluat kertoa.

Omassa elämässä on kesäkuu ollut sellaista vuoristorataa, että ei mitään tolkkua. Ja minä vihaan vuoristorataa! Otetaan, annetaan, otetaan pois, luvataan kaikki järjestyy ja kuitenkin kaikki vaan kiristyy ja kiristyy ja oma usko ihan kaikkeen hiipuu ja hiipuu ja mielessään näkee jo sen pienen pupujussin siinä ylämäessä taas ja itkupotkuraivareihin ja mutkutuksiin vastataan vaan että PIAN. Se ei ole kärsimättömälle ihmiselle, sellainen kuin minä perustuksiltani olen, ollenkaan mukava vastaus.

Kun viikon nukkumattomien öiden jälkeen kusetat ensimmäistä kiimaansa kokevaa nelikymmenkiloista koiraa aamukuudelta tuolla tiellä vesisateessa ja siellä törmäät kauriiseen tai peuraan tai johonkin...(ei saa kiroilla)... sarvipäähän, joka katoaa silmänräpäyksessä silmistäsi, et voi enää tietää onko tämä unta vai totta. 
Kun siihen lisätään oman kehon fyysinen kipu, jota lähemmin tarkastellessasi ja tutkiessasi huomaat taas vain sen, että oma kroppasikin, säkki, jossa roikkuu naruja, on sinua viisaampi, ei uni tule sen aamukuuden jälkeenkään.
Siinä vaiheessa ainut ajatus on vain se, okei, minä en jaksa enää.

Mitä sitten tapahtuu?
Seuraavassa hetkessä huomaat, että ihan jokaikinen mutkutuksesi, toissapäiväinen, eilinen, tämänpäiväinen ja huominenkin on pois pyyhkisty. Ihan kaikki on ratkaistu, kaikki on järjestynyt ja voit vain istua ja ihmetellä, mitä oikein tapahtui. Ja ihan niinkuin korvissa soisi lällätys " lällällää, mehän sanottiin, lällällää, kaikki järjestyy, lällällää, ihan pian järjestyy, lällällää, mehän sanottiin..."

Ja kun sen ihmetyksen katseen nostaa ylös niistä omista mutkutuksista sieltä omasta navasta, huomaakin, että omille läheisille on juuri samalla hetkellä tapahtunut ihan sama. Jokaisella vain omissa asioissaan, omissa mutkutuksissaan.
Mitä...???

Mielenkiinnosta menin sitten eilen oman opettajani sivuille, hänen blogiaan lukemaan. Jos ei olis ollu pylly tukevasti penkissä, olisin silloin persuuksilleni lentänyt. Ullan eilinen otsikko: Muutos on nyt. Käykääpä lukemassa...
Laitoin juuri Ullan sähköpostiin pyyntöä, jos hän voisi viisaampana vähän selventää, mitä nyt oikein tapahtuu...
Ilmeisesti meille kaikille. Toivottavasti seuraavassa blogitekstissä saamme selvennöstä.

En siis lentänyt pyllylleni, kun yhden tyttösistäni eilen näin kaupassa. Ilmeestäsi heti näin, että saman rumban tahdissa ollaan menty, kukin tahoillamme.

Niin, mitä tahansa tuohon rohkeaan kysymykseeni "mitä kuuluu?" nyt vastaatkaan, tuskin lennän pyllylleni.

Joo, loput chakrat kasaan meille siihen sovittuun parin viikon päähän täällä meillä.
Tarkalleen keskiviikoksi 16.7. klo: 18.00
Hintelän saunassa.
Luulen, että silloin tutustutaan loppuihin, kehomme yläpuolella oleviin chakroihin, viritetään kaikki vähän korkeampiin taajuuksiin ja käydään puhdistautumassa saunassa ja uimassa.
Tai sitten tehdään jotain ihan muuta, minä en ihmettele enää mitään. Toivottavasti pääsette kaikki tulemaan.
Enkä jaksa tuota kutsua nyt isommaksi tekstiksi muuttaa, kyllä työ huomaatte sen muutenkin ja tiiätte, että ootte tervetulleita.

Niin ja jos huomenna tuutte Piknik Poppiin kuuntelemaan ainakin sen Paulan päättötyöjutun, Hot Chili Caution!-esityksen, jossa soittaa Paulan lisäksi Henkka, Jesse ja Jimi, ei tarvii sitten yhtään ihmetellä sitä, että minä oon siellä mun äidin kanssa. Sovitaanko tytöt niin, ettei ihmetellä enää mitään, mennään virran mukana vaan. Esitys alkaa noin puoli kuuden aikoihin. Toivottavasti nähdään jo huomenna. 
Istutaan yhdessä pyllyllemme.

=)