Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Tammikuun toinen täysikuu

Mikäli tiedät ja  tunnet täydenkuun vaikutuksen itsessäsi, olet jo  saattanut saada pääsi sekaisin, kun puhutaan yhtäaikaa täydestä kuusta, superkuusta, sinisestä kuusta ja vielä kuunpimennyksestäkin.
Mutta hei, ei mitään hätää. Kaikki tämä tarkoittaa vain hienoja energioita ja loistavia mahdollisuuksia, joita voimme käyttää hyväksi omaan elämään.  Unettomia öitä ei nyt kannata hukata murehtimiseen, vaan käyttää jokainen mahdollisesti valvottu tunti omien ajatusten selkeyteen. Keskittyä siihen, mitä elämältä juuri nyt haluaa ja kuinka sen voi saavuttaa. Voit siis päättää itse omista unistasi. 

Tämä täysikuu loistaa valoaan leijonan tähtimerkissä, auttaen meitä toteuttamaan kaikkia elämämme päämääriä, riippumatta mille osa-alueelle olemme ne asettaneet. Eli leijonan rohkeudella voit nyt heittäytyä ja ottaa tarvittavan loikan lähemmäksi elämäsi päämäärän saavuttamista. Ajoitus uskallukseesi on täydellinen juuri nyt ja siihen sinulle kaiken tukensa antaa taivaalla loistava täysikuu, nyt niin monin eri tavoin.

Superkuu tarkoittaa, että kuu on omalla kulkuradallaan niin lähellä Maata kuin mahdollista ja myös tämä saattaa vaikuttaa siihen, että tunnemme sen vaikutuksen hieman voimakkaammin. 

Sinisestä kuusta puhutaan silloin, kun saman kalenterikuukauden aikana on kaksi täyttäkuuta ja on nimenomaan sen jälkimmäisen aika. Once in a blue moon, on sanonta, joka kertoo sinisen kuun merkityksestä: harvinaista ja kallisarvoista mahdollisuutta murtaa omia mukavuusalueita ja kokea suuria muutoksia elämässään. Tätä tukeekin loistavasti tämän täydenkuun leijonan päättäväisyys ja rohkeusteema.

Kuun pimennys puolestaan vaikuttaa aina erityisesti tunneperäisiin asioihin. Leijonan tähtimerkissä tapahtuva kuunpimennys antaa siis myös tunne- ja ajatustasolle rohkeutta luoda ja tuoda tavoitteet lähemmäksi todellisuuteen. Aurinko- tai kuumerkiltään leijonat ovat tämän kuunpimennyksen erityisessä vaikutusasemassa.

Monenlaista energialatausta siis tarjoilee meille tänään taivaankannellemme kipuava tammikuun täysikuu. Sekä sinulle että minulle.

Johtuen ehkä siitä, että näiden kahden täydenkuun välisenä aikana olen Kuunvärinän veispuukkisivuille päivitellyt tekstiä, kuinka Kuun voimaa voimme hyödyntää omassa työssämme ja tottakai toteuttanut ja pohtinut sitä vähän syvemmin jälleen itsekin, ovat omat ajatukset näinä päivinä olleet vahvasti omassa työssä ja tekemisessä. 

Eilisen päivän vietin äitini kanssa keskussairaalassa, jossa sain seurata monenlaisia ihmisiä, erilaisia potilaita ja sairaalan henkilökuntaa siivoojista ylilääkäreihin ja erikoisasiantuntijoihin, kaikkea siltä väliltä. Ihailin heitä.

Siinä istuessani ja odotellessani, aloin miettiä myös omaa työtäni. Yllättäen tunsin ehkä kateuttakin, kuinka tärkeää ja merkityksellistä työtä nämä ihmiset täällä tekivätkään. Ovissa luki hienoja ja tärkeitä nimikkeitä, ammatteja, joista en ollut koskaan kuullutkaan, ja jotka herättivät mielenkiintoni ja uteliaisuuteni. Pakosti mietin myös, että he olivat varmasti opiskelleet paljon ja saivat työstään varmasti paljon palkkaa. Tunsin, monestakin syystä, olevani aivan ulkopuolinen tästä kaikesta hyrinästä ja hyörinästä. Mieleeni hiipi ajatus, että olinko tuhlannut ja tupeksinut oman elämäni kaikki mahdollisuudet, kun minulla ei ollut sitä, mitä heillä oli, oikea työ.
Mikä on minun työni? Tituleeraan itseäni valotyöntekijäksi, koska tunnen, että tehtäväni on rohkaista ihmisiä tuomaan tähän maailmaan positiivisten ajatusten luomaa voimaa ja valoa. Mutta eihän se ole oikeaa työtä, huomasin jo egoni huutelevan. Minulle tuli hyvin pieni ja mitätön olo, mutta en antanut sen kuitenkaan näkyä päällepäin. Etsin edelleen katsekontaktia jokaiselta vastaantulijalta ja hymyilin, jos sen sain. Kiitin äitini saamasta hyvästä kohtelusta ja asiantuntevasta hoidosta. Ja toivotin tapaamillemme ihmisille mukavaa viikonjatkoa, kun lähdimme pois.

Se on valotyöntekijän arkea. Minulla ei ole vapaapäiviä, ei edes vapaahetkiä, koska rakastan työtäni ja teen sitä mielelläni joka ikinen hetki. Toki päivinä, jolloin arjen haasteellisuus on voimakkaammin esillä, esimerkiksi laskujen ja lainojen eräpäivinä, tai kun kuulen jotain hämmentävää ja huolestuttavaa, uutisia läheltä tai kaukaa, tai kun en ole moneen yöhön saanut kunnolla nukuttua, toivon, että voisin olla ihan yksin ja käpertyä hetkeksi, jotta huolet häipyisivät hieman kauemmas mieleni horisonttiin. Silloin en aina jaksaisi olla valoisa ja hymyilevä, siitä syystä silloin en mielelläni toisia ihmisiä kohtaisikaan. Mutta yleensä tällaisinakin päivinä, saan voimaa omasta työstäni valotyöntekijänä, jota voin tehdä myös yksinäisyydessä kirjoittaessani. Näinä päivinä saan korvaamattoman arvokasta tukea juuri sinulta, joka tätäkin tällä hetkellä luet. Kiitos sinulle siitä.

Päivän ajatukset vaivasivat minua pitkälle iltaan ja annoin egoni hairahduttaa minua kyseenalaistamaan omaa työtäni ja merkitystäni jopa vielä enemmän. Se tökki minua syyttävällä, pistävällä sormellaan ja lopulta aloin googlettamaan muita kaltaisiani valotyöntekijöitä ja vielä kamalampaa, vertaamaan itseäni heihin. Löysin monta loistavaa kolleegaa, jotka levittivät omaa valoaan ehkä hieman eri tavoin kuin minä, mutta niin kauniin kirjaimin ja kuvin, että en voinut muuta kuin ihastella. Silloin egoni suorastaan pomppi päälläni ja esitti hyvin raskauttavia kysymyksiä: Niin, kerta loistavia tekijöitä on noin paljon muitakin, miksi käytän aikaani ja energiaani tähän. Joku muu tekee sen kuitenkin paljon paremmin kuin minä, eikä ketään kohta enää kiinnosta mitä ja miten minä teen.

Onneksi olin edellisestä valvotusta yöstä ja raskaasta päivästä niin väsynyt, että sain kaikista näistä ajatuksistani huolimatta nukuttua yöni melko hyvin, oman enkelini siipien suojeluksessa. Egoni puolestaan oli onneksi edellisiltaisesta murskavoitostaan niin onnellisesti väsynyt, ettei tullut kanssani aamukahvillekaan. Sitä menikin sitten kahvikuppi jos toinenkin, pohtiessani pitkään edellistä päivää. 

Oli minun omien kysymysteni vuoro, joihin etsin vastausta hiljaisuudesta, omasta sisimmästäni.
Miksi vertaan itseäni kehenkään muuhun? Miksi kuvittelen, että joku muu voisi tehdä minun työni, minun sielunsuunnitelmani mukaisesti? Miksi kuvittelen, että jonkun toisen valotyöntekijän tekemä työ, omalla tavallaan, veisi pois työtä minulta? Onko maailma todella jo valoa niin täynnä, ettei minun ilon ja rakkauden energialla tekemäni työ voisi ketään enää koskaan koskettaa? Mikä sai minut epäilemään maailmankaikkeuden kantokykyä minun suhteeni? Tässä muutamia, enkä yhteenkään löytänyt juuri muuta vastausta, kuin että olen ihminen.

Meitä ihmisiä haastetaan niin monin eri tavoin, mutta hyvästä syystä; jotta oppisimme.

Minä muistin taas sen, kuinka tärkeää on aika ajoin palauttaa mieleen ne arvot ja ajatukset, joiden pohjalta on elämän päätöksiä joskus tehny ja ehkä joskus muuttanutkin. 
On myös tärkeää katsella kalenteria taaksepäin ja huomioida kaiken jo tekemänsä. Hyvin lyhyelläkin aikavälillä, arjen taipaleeseen unohtuu ne yksittäiset, pienet askeleet, jotka ovat eteenpäin kuljettaneet. Joskus suoraan ja joskus tärkeän mutkan kautta. Jokaisesta askeleesta voi kuitenkin tuntea iloa ja ylpeyttä, olenhan ne itse ottanut. 
On tärkeää seisahtua hetkeksi huomioimaan kaikki, mitä ympärillä on juuri nyt, tässä hetkessä, mihin pienet askeleet ovatkaan johtaneet.
Sen jälkeen on hyvä pohtia, vastaako tämä hetki niitä arvoja ja ajatuksia, joita minulla alunperin on ollut, omaa sielunsuunnitelmaani ja asettamaani päämäärää.
Jos siinä löytyy sisimmästä ristiriitaa tai riitasointua, täytyy pohtia, onko suunta jossain vaiheessa kadonnut vai onko elämän arvot ja ajatukset jostain syystä muuttuneet. Molempia voi oppimaansa perustuen aina tarvittaessa muuttaa.

Työhön ja ihan kaikkeen muuhunkin elämässä on olemassa vain yksi ja ainoa oikea suunta, tienviitta, joka osoittaa aina oikean tien. Se löytyy omasta sisimmästä ja se voi kuulua vaikkei olisi ihan hiljaistakaan. Se on oma ilo ja innostus, lapsenomainen uteliaisuus ja rohkeus ottaa selvää tämän maailmankaikkeuden tarjoamista  kaikista mahdollisuuksista juuri minulle. Omaa iloa ja innostusta seuraamalla löytyy aina se oikea päämäärä.

Tämä tammikuinen superhypertäysikuu valaisee seuraavia öitä ja antaa sinullekin leijonan rohkeuden tunnistaa oma ilo ja innostus. Sitä etsiessä voi olla oikeastaan ihan kiva vaikka valvoakin.



Ihanaa ja energistä täydenkuun aikaa juuri sinulle <3 Margitilta