Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

torstai 22. marraskuuta 2018

Aikaa parantumiselle




Ensi yönä saamme jälleen vastaanottaa täydenkuun valoa ja energiaa. Tämä marraskuun täysikuu heijastaa auringon valoa meille kaksosen tähtimerkissä ja antaa energiaa uuden opin vastaanottamiseen ja sisäistämiseen. Se inspiroi ja rohkaisee meitä luomaan uusia, voimaannuttavia ja eheyttäviä rituaaleja, joiden voimaa voimme 
lähettää myös ajan ja paikan ulkopuolelle.

Pari vuotta sitten juuri samaisessa täydenkuun energiassa, tulin luoneeksi oman täydenkuun rituaalini; sytytän valkoisen kynttilän, kertaan mielessäni kuluneen vuoden tapahtumia ja kiitän itseäni sekä onnistumisista, että epäonnistumisista. Sen jälkeen kiitän jokaisesta uudesta oppimisen mahdollisuudesta, joita tiedän saavani kohdata yhä uudelleen. Lähetän rakkaudellista energiaa itselleni niihin tulevaisuuden hetkiin, jotta parhaalla mahdollisella tavalla osaisin siinä hetkessä olla tietoinen, herkkä ja tarkkaavainen, oppiakseni juuri sen, minkä olen oppiläksykseni itse alussa valinnut.

Tänään sytyttämäni kynttilän äärelle aion kutsua myös oman sisäisen lapseni ja palata ajassa ja energiassa taaksepäin, ehkä juuri siihen elämäni ensimmäiseen kaksosen tähtimerkissä loistavaan täydenkuun hetkeen. Ympäröin oman sisäisen lapseni ehdottomalla maailmankaikkeuden rakkaudella, luottamuksella ja myötätunnolla. Toivon, että hän aistii ja tallentaa mieleensä mieluummin ne tunteet, kuin sen pelon, epävarmuuden, säälin ja jopa syyllistämisen tunteet, joiden ympäröimänä hän siinä hetkessä on kasvanut ymmärtämättä vielä itse fyysisestä elämästä juuri mitään. Vakuutan pienokaisen siitä, ettei hän ole koskaan vastuussa toisen ihmisen valinnoista ja että hän on rakastettu ja riittävä, silloinkin kun hän on väsynyt ja kiukkuinen. Ja tänään, katsoessani täydenkuun hehkua ja kynttilän lepatusta, ymmärrän tuoda nämä tärkeät opit myös tähän elämäni hetkeen.

Muistathan, että myös sinä voit rakastaa, huomioida ja hoitaa omaa sisäistä lastasi. Kutsu hänet kynttilän äärelle, pidä sylissäsi, tuudita ja hoivaa. Kysy häneltä, mitä hän tarvitsee ja lupaa antaa se hänelle. Ainoastaan sinä itse voit antaa hänelle kaiken sen, mitä ikinä hän tarvitseekaan.

Ehdotonta rakkauden energiaa tähän täydenkuun hetkeen teille molemmille <3 Margitilta