Tänä iltana syntyy jälleen uusikuu. Tämä syyskuun lopussa syntyvä uusikuu ilmaelementin vaakamerkin energiassa antaa meille mahdollisuuden avata aistimme todelliselle kauneudelle ja rakkaudelle. Meitä ympäröivä syksyyn riisuutuva luontomme herätteleekin meitä havainnoimaan juuri tämän elämän peruselementin kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Minulle henkilökohtaisesti on tämä aika kauniissa vuodenkierrossamme aina ollut se kaikkein haasteellisin. Kesällä syntynyt tuntee aina pientä kuolemaa syksyn hetkellä, joka itseasiassa on ollut juuri se hetki, kun oma elämä tällä planeetalla on alkanut. Elämä on onneksi ohjannut minua omaan kotiin. Luonnon ja veden ympäröimänä, olen voinut avata kaikki synnyinlahjaksi saamani aistini arvostamaan jokaista elämääni hetkeä, myös syksyä.
Tänäkin aamuna heräsin siis taas kiitollisena kaikesta, mikä minua ympäröi. Erityisesti kiitin siitä, että tänään voin ottaa omaa aikaa ja kirjoittaa tämän uudenkuun päivityksen, vaikkei minulla ollut ajatustakaan siitä, mitä kirjoittaisin.
Istun ja tuijotan kaukaisuuteen, niin pitkälle kuin tänään tyyni järven pinta myötä antaa. Herään huomioon, ihan lähellä. Joutsenten tämän kesän poikaset ovat rantautuneet siihen ihan rantaoven eteen. Teputtelevat siinä keittiön ikkunan alla ja minä olen ihan hiljaa. Kaksi heistä lipuu hiljaa takaisin veteen, yksi siekkailija astelee vielä ikkunan alla. Samassa hetkessä rantaan tulee aikuinen joutsen ja estää viimeisen poikasen pääsyn veteen. Se pakenee pitkälle ylös rannalle, tietä pitkin, naapurin tontille. Sen hetken kauneus ja rakkaus on vaikea tavoittaa, vaikka ymmärrän sen olevan luonnon lainalaisuutta ja kiertokulkua. Olemme kaikki osa sitä.
Kauneus ja rakkaus - tämän uudenkuun antamat energiat. Toivon, että hän, äärettömän kaunis ja rakas joutsenenpoikanen saa sen kaiken voiman tänään pimeältä taivaalta.
Se on tarjolla meille jokaiselle.
<3 Margitilta