Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Pelot vastaan toiveet

Voi, ihana keltainen on nyt jutusteltu. Vaikka omista vaatekaapeista ei löytynyt yhtikäs mitään keltaista, paljon keltaista löytyi kuitenkin elämänkaapista.

Sen verran olen jo oppinut, että osasin odottaa jotain keltaisen minusta esiin kaivavan. Olin siihen valmistautunut, innolla ihan, koska muistin entuudestaan keltaisen ja solar plexuksen liittyvän omaan elämäniloomme ja itsetuntoomme.

Ja kyllä, omaa itsetuntoani olen saanut tilaisuuksia kasvattaa. Ihana tunne tuo "minä ihan ite". =) 

Ja kyllä, olen saanut tilaisuuden oppia paljon uutta ja tiedän että se tästä vasta alkaa. Siitä olen TOSI TOSI kiitollinen.=)

Sitä minä en muistanut, että myös pelot asuvat solar plexuksessa.
Mutta kyllä, omia pelkojani olen saanut tutkiskella. Sillai ihan varovasti ja turvallisesti, unien kautta. 
Kun olin tajunnut, että hei, sekin uni kertoi jostain mun pelosta, ja kun ei se ollut todellista pelkoa, vaan unessa tapahtunutta pelkoa, oli helppo alkaa miettimään, mistä se voisi johtua ja mikä on sen tehtävä minulle opettaa. Ja niin olen saanut käännettyä monta pelkoani hyväksi tunteeksi, kiitollisuudeksi siitä, että opin sen myötä tuntemaan itseäni vielä vähän paremmin ja voin päästää pelosta irti.

Suosittelen lämpimästi ja rohkeasti illalla enkeleiltä pyytämään, että saisi yöllä yhden pelon opiskeltavaksi ja irtipäästettäväksi. Mitäpä noita turhaan perässä roikottamaan, omia tai toisten tai koko maailman pelkoja. Pelkojen sijaan olisi niin paljon parempi keskittyä omiin toiveisiin. Ja kun laskee pelot irti, toiveetkin on vapaampia toteutumaan...

Keltainen oli tässä, nyt keltanokka kohti vihreää ja sydänkeskusta. Siitä muistan entuudestaan sen, että se liittyy rakkauteen. =) Ihanaa!

Auringonkultainen kiitos ja halaus sinulle
Margitilta =)