Rituaalit, loitsut ja magia nyt ovat asioita, joista en hirmuisesti vielä ymmärrä, mutta sen verran tuosta voisin rivien välistä päätellä, että loistavaa ajoitusta omaan elämääni. Jopa niin loistavaa, että kun mietin viime aikojen asioiden ajoitusta itsestäni täysin riippumattomista tekijöistä johtuen, tulee vähän sellainen olo, että kaikki tosiaan tapahtuu omalla ajallaan. Ja viime aikojen mutkutukset ja natinani sitä, että omassa elämässä ei tuuli ota purjeisiin mistään suunnalta ja että koko maailmankaikkeus on unohtanut koko pienen olemassaoloni, ne minä nielaisen kuuluvasti. Taas tulee mieleen se runo niistä jalanjäljistä hiekalla...
Sain viimein kevään kivitilaukset tehtyä. Joku jumi siinäkin oli ja pahasti, kun ei vaan päässyt aikaisemmin niitä aloittamaan. Ihanien ihmisten ihania karvakuonoja sain maalata ja ilolla sitä teinkin, viimein. Vaikka sähköpostissa pari kyselyä kivistä onkin, on vähän sellainen tunne, että nämäkin työt alkaa nyt olla tässä. Sen aika näyttää.
Kuin myös aika näyttänee sen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ja mikä ihaninta, pikkuhiljaa alkaa taas löytymään omasta päästä se luottamus siihen, että kaikki tapahtuu juuri omalla ajallaan ja juuri oikealla tavalla. Alkukesän räpiköinti tyynessä vedessä kellottelevan purren liikkeelle saamiseksi voisi nyt vaihtua lempeään lekotteluun ja taivaalla lipuvien pilvien seuraamiseen. Kuka tietää vaikka se venhe silloin liikkeelle lähtisikin, ihan huomaamatta.
Ihanata juhannusviikkoa
Margitilta
Ja mikä ihaninta, pikkuhiljaa alkaa taas löytymään omasta päästä se luottamus siihen, että kaikki tapahtuu juuri omalla ajallaan ja juuri oikealla tavalla. Alkukesän räpiköinti tyynessä vedessä kellottelevan purren liikkeelle saamiseksi voisi nyt vaihtua lempeään lekotteluun ja taivaalla lipuvien pilvien seuraamiseen. Kuka tietää vaikka se venhe silloin liikkeelle lähtisikin, ihan huomaamatta.
Ihanata juhannusviikkoa
Margitilta