Päiväkirjan pitämisessä on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli ehdottomasti on se, että kun kirjoittaa, voi vaihtoehtoisesti poistaa päästä kaikkea negatiivista tai varastoida muistiin positiivisia asioita.
Huonoon puoleen törmäsin vahingossa tänään, kun erehdyin avaamaan vuosi sitten kirjoittamiani sivuja. Vuosi on mennyt todella nopeasti, mikä todistaa käsitystä siitä, että ajan kulku muuttuu nyt jatkuvasti. Vuoden aikana on tapahtunut paljon asioita, sehän ei muutu, tapahtumia 365 päivään mahtuu todella paljon ja siitä syystä onkin tärkeää kirjata ylös ne kaikki ihanat asiat, jottei ne pääse vuosien saatossa unohtumaan. Mutta se, kun lukiessaani vuoden aikaisia tuntemuksia, tajusin, että jokainen rivi olisi hyvin voinut olla tekstiä tämän vuoden päiväkirjani sivuilta, se ei ollut ollenkaan hyvä havainto. Olin vielä otsikoinut päivän ajatukset sanalla "Liisterissä".
Hetken mietinkin, onko tämä lima ajatuksissa ja jalkojen alla sitä samaa liisteriä, jossa on vuosi sitten seisottu, vai olisiko tämä kuitenkin jotenkin "kehittynyttä versiota". Onko vuosi mennyt ihan hukkaan? Selasin sivuja eteenpäin ja taas eteenpäin, ja voi ihanaa ihmettä, miten sieltä löytyi ne kaikki ihanat, isot ja ihan pienetkin ilon aiheet, joita vuoden päiviini on sisältynyt. Uusia ihmisiä, uusia kokemuksia, jotka ovat rikastuttaneet ja kasvaneet aikaisempien elämänkokemusteni mukana. Oma kiitollisuusmittari heilahti taas yli monta täyttä ympyrää.
Tänään on täydenkuun päivä. Tämä kuu täyttyi päivän ensimmäisen tunnin aikana, kaksosen tähtimerkissä. Tämä aika liittyy uuden opiskeluun, uusien rituaalien kehittelyyn ja kaukoparannukseen.
Okei, olen opiskellut jo tänään uutta, päiväkirjan pitämisen merkityksestä ja vuoden aikana kokemien asioiden tärkeydestä. Ajattelin tänään vielä kehittää itselleni oman täydenkuun rituaalin, jota voisin käyttää jatkossa joka vuosi tähän samaan täydenkuun aikaan. Sen lisäksi, että sytytän valkoisen kynttilän, voisin käyttää hetken menneen vuoden tapahtumia muistellen ja niistä kiittäen. Samalla käytän hetken siihen, että lähetän ensi vuoteen, tähän samaan hetkeen, itselleni iloa ja valoa, uskoa ja toivoa seisoa urhoollisena ja hymyillen jälleen kerran siinä liisterissä.
Nyt tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea ihanaa tässä välissä olevien päivien aikana saan päiväkirjaani kirjoittaa.