Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Kuinka pimeää voi pimeä olla?

Sitä tässä on tullut pohdiskeltua viime päivinä. Eletään todellakin vuoden pimeintä aikaa. Tällaisina päivinä vaatii todellista tahdonlujuutta, ajatusten hallintaa ja mielikuvitusta, jotta voi pitää oman mielen valoisana ja antaa oman valon loistaa. Joskus onnistuu hyvin, joskus huonosti. Viikonlopun DCF-opekoulutuksessa puhuttiin paljon valaistumisesta, niitä oivalluksen hetkiähän tässä elämässä meidän olisi tarkoitus itsessämme kasvattaa. Sekin sujuu joskus hyvin, joskus huonosti. Ihanan vapauttavaa koko viikonlopussa oli ajatus, että ei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Vaikka tietää, että elämässä on vain rakkautta ja sen ajatuksen ylläpitäminen kaikissa tekemisissä, sanomisissa ja tuntemisissa, joka ikinen hetki, on oma päämäärä, siitä huolimatta tulee niitä notkahduksia, jolloin kaikki mikä päässä pyörii, ei pohjaudu rakkauteen. Eikä se haittaa. Pääasia on, että senkin hetken tiedostaa, jolloin sen voi nopeammin korjata, eli etsiä pimeän asian valoisan puolen, jolloin valo voittaa pimeyden. Tänään pähkäilin sitten niin, että tämänkin päivän täydellisen pimeyden tarkoitus on, että voi ihan hyvin laittaa jouluvaloja, eikö voikin.
Huomenna on, jos mahdollista, vieläkin pimeämpi päivä, koska huomenna on uusikuu, eli kuu ei heijasta yhtään auringon valoa. Mutta sehän tarkoittaa taas vain sitä, että siitä alkaa uuden, kasvavan kuun aika, jolloin valo taas pikkuhiljaa lisääntyy. 
Tämä uusikuu syntyy skorpionin merkissä ja se on kiihkeän uudelleensyntymisen ja valaistumisen ajankohtaa. Se antaa voimaa ja viisautta luottaa omiin vaistoihin asioiden selvittämiseen perusteellisesti ja tehdä tarvittavat muutokset niiden korjaamiseksi. On hyvä hetki katkaista siivet kaikelta negatiiviselta ajatukselta. Jos haluaa pohtia oman elämänsä asioita vielä syvemmältä, tämä uudenkuun ajankohta helpottaa myös elämän kokonaisvaltaisen kiertokulun ja aikaisempien elämien  merkityksen ymmärtämistä.
Joka ymmärtää numerologiaa, tietää myös sen, että huomenna on erityinen 11.11. päivä, joka vahvistaa juuri tämän uudenkuun skorpionissa merkitystä. 11 on mestariluku, joka myös kutsuu tarkastelemaan omaa elämää ja ihmissuhteita, sekä ottamaan niistä vastuun. Hyväksymällä tämän, samalla avautuu mahdollisuus tehdä halutessaan niihin muutoksia. 
Huomenna voisi olla hyvä hiljentyä hetkeksi, vaikka kello 11.11. Luulen nimittäin, että siinä hetkessä omasta sisimmästä saattaisi löytyä ihania oivalluksia. Näitä valonkipinöitä voisi sitten ajatuksilla kasvattaa ja vaalia, jotta voisi valostuttaa omaa ja miksei myös lähimmäisten pimeintä vuodenaikaa.
Valoisaa uuden alun päivää sinulle!