Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Uudenkuun uudet ajatusmallit

Huhtikuun uusikuu syntyy oinaan tähtimerkissä tänään iltapäivällä klo 15.16. 
Uusikuu oinaassa kasvattaa voiman ja rohkeuden energiaa. Tätä uudenkuun energiaa hyödyntäen onkin loistava hetki ja mahdollisuus kehittää edelleen omaa itseluottamusta ja ilmaista rohkeasti oma mielipide. On hyvä käydä tarpeen vaatiessa kipeitäkin keskusteluja, koska tämän uudenkuun energia auttaa hallitsemaan sanoja, joita vihan tunteet voivat värittää.
Jos mielessä on ajatus, tai ehkä vain pieni haave jonkin uuden aloittamisesta, nyt on siihen hyvä hetki. Uuteen itselle tärkeää ja merkitykselliseen asiaan kannattaa nyt ryhtyä, vaikka se vaatisi vähän riskinottoakin. Ja vaikka sydämen palo ohjaisi kohti uutta ja tuntematonta, senkin askeleen voi nyt rohkeasti ottaa, koska tämän uudenkuun energia tukee myös kaiken uuden oppimista. 

Tämän uudenkuun energiaa tunnustelen erityisen tarkoin tänään tätä kirjoittaessani. Tunnen, että energiat tuodaan kuin tarjottimella eteeni juuri oikeaan, ratkaisun aikaan, mutta silti huomaan epäröiväni. Kun siihen etsin syitä, törmään jälleen kerran vanhaan tuttuun käsitteeseen: uskomus. 
Kuinka syvään onkaan juurtunut tämä kiltin tytön uskomus siitä, että omia, negatiivisia tunteita ei saa tuoda julki, vaan ne täytyy haudata ja piilottaa ystävällisen hymyn alle, ettei vaan vahingossakaan pahoittaisi kenenkään mieltä. Kiltti tyttö kätkee oman pahan mielensä, kunnes huomaa, että sanomattomista sanoista ja tukahdutetuista tunteista on kasvanut vihaa ja katkeruutta, juuri sitä, mitä hän on yrittänyt kaikin tavoin välttää.
Olisiko nyt viimein oikea hetki murtaa tämä opittu uskomus? Olisiko nyt viimein oikea hetki luottaa ja arvostaa itseään tarpeeksi, jotta voisi sanoa, mille minusta oikeasti tuntuu ja asettaa rakkaudelliset rajat kaikelle, mikä minun olemistani omana itsenäni tänään rajoittaa? Olisiko nyt viimein oikea hetki minun oppia jotain uutta, toimia toisin ja muuttaa elämääni? 
Tänään uudenkuun päivänä sytytän siis kynttilän vahvistamaan itseluottamustani yhdessä syntyvän kuun energian kanssa. Kuuhun luotan ja se tuskin voisi minua tänään energiallaan enempää tukea, miksen luottaisi siis itseenikin.  

Kuljetaan siis rohkeasti uusia mahdollisuuksia kohti, elämän joka osa-alueella! Tämä uusikuu antaa siihen täyden tukensa, sinulle ja minulle, vaikkei sitä taivaalla näykään.




perjantai 21. huhtikuuta 2017

Hetkiä kameran takaa

Pääsiäisen kauniit pakkasaamut houkuttelivat ulos luontoon. Pakkasin reppuun mukaan eväiden lisäksi myös keijukaiset ja kameran, ajatuksena ottaa vielä viimeiset, talviset keijukuvat.

Rakastan aurinkoisessa luonnossa olemista. On ihanaa tuntea aurinko ja tuuli kasvoilla, antaa luonnon rauhoittaa ja ohjata sekä askelia, että ajatuksia. Keijukuvien myötä olen oppinut ihan uudenlaista liikkumista luonnossa. Luonnon rauhaa ja kauneutta hengitellen omat ajatukset hiljenevät ja mieli tyyntyy. Pian voi huomata, kuinka askeleet seuraavat luonnon polkuja ja virtauksia, ja kuinka ajatuksia ohjaavat terävöityneet, mutta samalla rentoutuneet aistit. Silloin voi huomata luonnon äärettömän kauneuden, joka kuitenkin koostuu mitä pikkuruisimmista täydellisistä yksityiskohdista. Niinkuin koko maailmankaikkeus.

Kuvieni mannekiinit, pienet tinakeijut, ovat ihmeellisiä luonnoksia. Minä en valitse niitä mukaani, vaan niistä lähtee mukaani juuri sille retkelle tarkoitetut ja ne johdattavat askeleeni juuri sille luontopaikalle, jossa ne itse haluavat tulla kuvatuiksi. Pääsiäisen retkelle taskuuni sujahtivat maalis- ja huhtikuun energiaa kantavat tinakeijut.

Maaliskuun keiju johdatti minut kauniin kukkivan pajupensaan luo, jossa pörröisten pajunkissojen kehräävä kevätpentue ilmiselvästi meitä odottikin. 
Oksistosta löytyi kuin juuri tälle tinakeijulle luotu paikka. Sinne se nousi, kissojen keskelle katselemaan sinistä taivasta, jonka sävyä sen oma akvamariinisydän säteili.



Huhtikuun valkosiipinen tinakeiju löysi oman istuimensa hopeisen kelon päältä. Sen kristallisydän sykki samoin taivaan sinisen sävyssä, kun se jo suunnitteli seuraavaa kuvauspaikkaansa.


Näin se ohjasi myös minut huomioimaan rantakiven, jonka ympärille aurinko oli sulattanut pienen vapaan veden ympyrän. Siihen keijun laskin seuraavaksi.




Samantien se hävisi. Kuului vain aavistuksenomainen pieni plumpsaus, kun keiju laski liukumäkeä tumman kiven pintaa pitkin yhtä tummaan ja hyytävänkylmään veteen.

Sulan veden kanava oli liian pieni ja jää liian paksu, jotta olisin saanut keijun sieltä ylös nostettua, mutta kyllä hätä keinot keksii keijukaisenkin pelastamiseksi. 

Onneksi kotirantaan ei ollut kovin pitkä matka ja mieheni lähti hakemaan kirvestä, jolla jäätä saisi murskattua kiven ympäriltä. Niin hän tekikin ja pian sain pienen avantouimarin käteeni. Mieheni nosti irrottamansa jääkimpaleen jään päälle tumman kiven viereen ja aurinko paistoi kauniisti jääkimpaleen takaa. Ymmärsin heti kujeilevan keijuni viestin: siinä oli se hänen suunnittelemansa oikea kuvauspaikka.

Nauraen laskin keijukaisen siihen ja tuntui kuin se olisi huokaissut onnesta ja kiitollisuudesta siitä, että olin häntä ymmärtänyt. 

Kuvaamisessa oli vain omat ongelmansa ja haasteensa. Varjossa, vasten aurinkoa kuvatessani, en nimittäin nähnyt tummalta ruudulta yhtään mitään, mitä kuvasin, mutta annoin kameran vain napsia ihan summassa. 

Kun kotona avasin kuvat tietokoneen ruudulle, sain vahvistuksen sille tuntemukselleni, että keiju kiitti minua ymmärryksestäni häntä kohtaan. Sohjo ja jää olivat muovanneet keijun viereen valkoisen sydämen, huomaathan.


Tämä on luonnon, sen elementtien ja elementaalien tapa tuoda julki meille kiitoksensa niistä hetkistä, kun avaamme aistimme luonnolle ja otamme vastaan kaiken sen, mitä ne ovat valmiina meille antamaan. 
Minun nöyrä kiitokseni puolestaan valui poskellani taivaansinisenä pienenä ilonitkupisarana.

Nöyränä, iloisena ja kiitollisena odotan vielä sitä viestiä, jonka luonnonhenget haluavat näihin kuviin liittää, sitten kun alan näistä muokkaamaan Kuunvärinän keijuviestejä. Ne ilmestyvät sitten aikanaan Kuunvärinän facebooksivuille.

Ihanaa alkavaa kevättä juuri sinulle <3 Margitilta

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Puun oksalla

Toivottavasti itseluottamuksesi on nyt yhtä kirkas kuin tänään taivaalla loistava täysikuu. Tämä huhtikuun täysikuu on vaa'an tähtimerkissä ja sen energia vahvistaa edelleen omaa itseluottamustasi ja vahvuuttasi. Tämän täydenkuun energiassa onkin hyvä aika tehdä päätöksiä ja tuoda rohkeasti julki oma mielipiteesi. Jos tunnet, ettei sinua ja mielipiteitäsi kunnioiteta tarpeeksi, tämän kuun energiassa on helppo myös pyytää ansaitsemaasi oikeutta. Olethan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin.

Itsensä arvostaminen ei ole välttämättä aina ihan helppo juttu, vaikka sen pitäisi olla itsestäänselvyys meille jokaiselle. On paljon helpompaa antaa elämänohjeita ja kannustusta ystävälle, kuin noudattaa itse omia neuvojaan. Olen hyvä antamaan neuvoja toisille. Niistä tärkein on: toimi niinkuin sanon, älä niinkuin itse teen. Tähän asti olen huumorilla hyväksynyt tämän ohjeeni itsekin, mutta nyt on oma elämä tullut juuri siihen kasvupisteeseen, että huumorillakaan ei enää selviä, vaan on pakko pysähtyä pohtimaan omaa toimintaani.  

Kuvittelen siis itseni pieneksi sinisiipiseksi keijukaiseksi ja pyrähdän puun oksalle istumaan. Tarkkailen sieltä itseäni. Katselen, mitä olen kokenut ja kuinka olen toiminut. Voin huomata ja hyväksyä myös tekemäni virheet, koska näen, etten olisi niillä kokemuksillani siinä tilanteessa voinut toisin toimia. Pystyn ymmärtämään, mikä oppi kokemuksiini ja tilanteeseen sisältyy ja kuinka olen sen ottanut vastaan. Voin myös nähdä ratkaisun, joka auttaa minua eteenpäin juuri niinkuin tällä hetkellä on parasta. Puun oksalla heiluttelen edelleen jalkojani ja ymmärrän, että tuon tyypin on muutettava jotain ja se on  syvälle, todella syvälle haudattu vanha opittu uskomus, että hänen on aina ajateltava ensin toista ja toimittava aina niinkuin toiselle on parasta. 

Tämä ymmärrys mielessäni hyppään alas puun oksalta ja asetun jälleen omaan kehooni. Tässä vaiheessa oman egoni olisi todella helppo alkaa puolustamaan vanhaa uskomustani oikeaksi jälleen, jotta halvaantuisin edelleen tähän paikkaan ja jatkaisin toimintaani niinkuin tähänkin asti, uhrautuen toisen puolesta. Mutta minä vilkaisen ylös, sinne puun oksalle ja näen siellä sen pienen sinisiipisen keijukaisen, ja tunnen, että rakastan ja arvostan sitä niin paljon, että haluan ja voin murtaa vanhan uskomuksen. 

Tämän täydenkuun energiaan tukeutuen ja siitä voimaa saaden, teen siis päätöksen, että kunnioitan ja arvostan itseäni, omaa aikaani ja omaa energiaani. Olenhan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin. 

Tee sinä tänään sama päätös.