Minun elämääni tämä ykkösvuoden marraskuun uudenkuun hetki tulee ilmiselvästi ihan tarkoituksella. Niin pitkälle, kuin omaa tätä elämääni voin taaksepäin muistaa, on tämä loka-, marraskuun aika ollut aina vaikeaa, minut kyykkyyn pistävää aikaa. Koska tämän elämän syklisyyden olen havainnoinnut ja pari viimeistä vuotta ovat olleet haastavia jo muutenkin, osasin tätä aikaa jo oikein odottaa, itse asiassa vähän innokkaanakin. Ja mitä sitten tapahtuukaan? Elämä yllättää.
Johtunee ehkä siitä, että olen jo valmiiksi polvillani. En samalla ajatuksella kuin ennen, että antaa nyt vaan tulla kaikki kura niskaan samalla kertaa, vaan nyt nöyränä ja kiitollisena, valmiina vastaanottamaan jälleen kerran tämän uuden, elämän oppiläksyn ja -mahdollisuuden.
Huomaan, että olen näin katkaissut oman mieleni siivet negatiiviselta ajatukselta. Ymmärrän, että kuluneen vuoden aikana, olen luottanut omiin vaistoihini, selvittänyt asioita ja tehnyt muutoksia, joita on ollut tarpeellista tehdä, jotta asiat muuttuisivat. Ymmärrän, että paljon asioita on vielä selvittämättä ja monta muutosta on vielä tulossa, mutta odotan innolla niitäkin. Olen pohtinut tämän elämäni kulkua, kauempaa kuin mihin aivojeni muisti ja aistieni muistikuvat ulottuvat, ensimmäisiin elinkuukausiini, syntymääni ja aikaan ennen sitä. Nyt vasta ymmärrän omia tunteita ja tuntemuksiani, tapoja, joilla koen, reagoin ja toimin. Hyväksyn ne, koska ne ovat minun oppiläksyni.
Ja ne jatkuvat edelleen...
Näin viime yönä unta, jossa läheiseni kritisoi lääkäriään sanoin: "Sinne se sanojen taakse piiloutui." Unessani vedin siitä herneen nenääni ihan välittömästi ja sama tunne vaivasi minua tänään koko päivän, koska uneni tilanne oli vahvasti liitoksissa myös fyysiseen elämään ja aistin lääkärin vilpittömän halun auttaa, sekä unessa että jo tapahtuneena todellisuudessa.
Tuota lausetta ja unen sanomaa olen tänään pohtinut paljon. Koen, että läheiseni kritiikki koskettaa myös minua.
En halua piiloutua sanojeni taakse, mutta en tarkoituksella myöskään halua tuoda ilmi kaikkea. En halua vertailla elämänkokemuksiani kenenkään kanssa, koska jokaisella meillä on omat elämänkokemuksemme, jotka mahdollistavat meille meidän omat, tämän elämämme oppiläksymme. En halua, että kukaan säälii minua tai että minä säälin ketään, kun parhaamme mukaan selvitämme näitä tehtäviämme. Olemme jokainen tässä hetkessä ja omassa elämässämme täysin tasavertaisina.
Sen sijaan toivon, että sanani antavat sinulle kannustusta, uskoa ja vahvistusta omaan selviytymiseesi, rohkeutta kohdata omat elämänoppisi, omat ajatuksesi ja omat tunteesi tässä ainutlaatuisessa omassa elämässäsi. Olemme jokainen ottaneet vastaan tähän elämäämme juuri sen verran haasteita ja vastoinkäymisiä, kuin olemme itse vapaasta tahdostamme halunneet.
Jos vielä tänään pelottaa liikaa kohdata ne, löytyy kyllä sanat, joiden taakse voi vielä hetkeksi piiloutua.
Vapauttavaa uudenkuun aikaa juuri sinulle <3 Margitilta
Vapauttavaa uudenkuun aikaa juuri sinulle <3 Margitilta