Syyspäiväntasauksen seesteisyyttä

Syyspäiväntasaus siirtää meidät lempeästi kesän ja tulen elementin ajasta syksyyn ja veden elementtiin. On siis puhdistumisen ja parantumisen, rakkaudellisen eheytymisen ja korkeamman tietoisuuden aika.

Veden energia puhdistaa ja parantaa, niin kehomme kuin mielemmekin, kaikki olemisemme eri tasot. Se lohduttaa ja rakastaa, vapauttaen näin ajatuksiamme ja tunteitamme virtaamaan vapaasti elämänvirran mukaan siihen täysillä luottaen. 

Veden rakkaus koskettaa myös jokaista ihmissuhdettamme. Se puhdistaa ja rentouttaa ihmissuhteisiimme mahdollisesti varastoitunutta kireyttä, ja opettaa, kuinka korvata se rauhan ja rakkauden tunteella. Näin vesi vapauttaa meidät  nauttimaan kaikissa ihmissuhteissamme elämän oppimahdollisuudesta, yhdessäolosta, onnesta, ilosta ja eri nautinnoista.

Hiljentyessämme veden ääreen, voimme tuntea, kuinka se huuhtoo pois kaiken ylimääräisen, jolloin esiin tulee selkeämmät ja kirkkaammat ajatuksemme ja mielikuvamme. Veden energia ohjaa meitä eteenpäin vahvistaen herkkyyttämme ja intuitiotamme, opastaen kuuntelemaan omaa sisintämme. 

Se opettaa meitä myös uniemme välityksellä. Pyynnöstäsi veden elementaalit voivat tallentaa yöllä saamasi veden opastuksen illalla yöpöydälle asettamaasi vesilasiin. Muistathan kiittää siitä ja myös jokaisesta käyttämästäsi vesipisarasta päivän aikana. 

Yhdistyessämme veden energiaan, voimme muistaa vedessä asuvan maailmankaikkeuden viisauden ja kaiken rakkauden ydinajatuksen. Ne ovat läsnä myös jokaisessa meissä, joka ikinen hetki, varastoituneena omien solujemme muistiin.

Nautitaan siis syksyisistä, veden kaikista olomuodoista; vielä vapaana virtaavasta vedestä, syysaamuja suojaavasta sumusta, ensimmäisestä kuurasta ja siinä höyryävästä hengityksestämme, sekä jään muodostamista kauniista veistoksista ja jokaisen lumihiutaleen ainutlaatuisuudesta. Ajatuksellamme kiittämällä ja siunaamalla jokaisen niiden kosketus, voimme tuntea, kuinka maailmankaikkeuden suurin rakkaus ja syvimmät viisaudet ovat läsnä jokaisessa hetkessämme - ennen, nyt ja tulevaisuudessa.  

Ihanaa veden elementin aikaa juuri sinulle <3 Margitilta

Vapaus ja varmuus luovat rauhaa

Tänään syyspäiväntasauksena on jälleen se hetki, kun kaunis luontomme käy ansaittuun lepoonsa. On siis aika kiittää kauniista kesästä ja kasvun ajasta, sulkea puutarha rakkaudella ja antaa kasvien ja niistä huolehtivien luonnonhenkien käydä lepoon, jotta ne voivat kerätä voimia uuteen kevääseen ja uuteen kasvuun, jota jo innolla odotamme. Hyväksyä, että alkaa taas aika, jolloin pimeä lisääntyy. Sytyttää kynttilöitä ja valoja kotiin ja puutarhaan, jotta luonnon ja luonnonhenkien kuitenkin jatkuva läsnäolo vierellämme säilyy mielessämme ilona ja innostuksena.

Kun tänään kävelin omassa rannassa, puutarhassa ja metsässä, mieleni valtasi syvä rauha. Se johtuu varmasti osittain siitä, että selkeästi tällä viikolla on astuttu uuteen aikaan, vihdoinkin. Jos olet seurannut astrologiaa ja mayakalentereita, molemmissa korostetaan, että juuri nyt on viimein uuden, kultaisemman ajan alku. 

Tunnen sen hyvin selkeästi myös omassa arjessani. Kun tänään mietin ajanjaksoa, joka alkoi reilu puolitoista vuotta sitten, ysivuoden alussa, ja on kestänyt juuri tähän hetkeen, ymmärrän hyvin, että kaikki ne vaikeudet, vastoinkäymiset, taistelut ja irtipäästämiset ovat juuri nyt ihan kaikki kiitokseni arvoisia asioita. Kiitän niistä ja viimein voin tuntea, että olen vapaa. 
Olen vapautunut tuntemaan niinkuin tunnen, tekemään mitä haluan tehdä, olemaan tarpeeksi hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin tänään olen. En ole vielä valmis, mutta ei minun tarvitse ollakaan, koska nythän matka vasta alkaa. Olen vasta-alkajana uudessa kultaisessa ajassa, mutta vapaampana ja varmempana kuin koskaan aikaisemmin. Toivottavasti sinä voit tuntea tänään samoin.

Sydämeni syvä rauha syntyi myös siitä oivalluksesta, kuinka jälleen kerran maailmankaikkeus järjestää asiat ajoittumaan juuri oikein. Olen siitä saakka, kun naapuritontin metsään ilmestyi keltaisia nauhoja, kantanut huolta sen puista ja luonnonhengistä. Metsä on tosi kaunis ja sen puut, vaikka ovatkin jo naavaisia, hyvin nuoria. Tunnen suurta surua siitä, että niiden elinkaari on päätetty jo nyt katkaista. Kulkiessani metsänreunaa pitkin, olen ajatuksellani valmistellut metsää ja sen luonnonhenkiä tulevaan. Olen kutsunut kaikki metsänhenget tervetulleiksi meille. Vakuutellut, että pieni puolenhehtaarin metsämme kyllä antaa asuinsijan kaikille halukkaille. Tuntuukin, että kuhinaa ja kutratusta on tontillamme ollut tavallista enemmän kulkiessani siellä koiran kanssa. Iltaisin metsäpolkujen varteen sytytetyt lyhdyt ovat vain korostaneet tuota tunnettani.
Puita ei ole kuitenkaan vielä kaadettu ja tänään ymmärsin, että niille on annettu aikaa tähän syyspäiväntasaukseen saakka, jotta ne voivat täysin luonnollisessa rytmissään mennä rauhassa viimeiseen lepoonsa. Aistin puiden rauhan ja sain nyt jakaa sen tunteen niiden kanssa. Enää en tunne surua.
Tuolla täydellisen rauhan tyyssijassa, mieleni valtasi ajatus, että jospa maailmankaikkeus voisi järjestää niin myös läheiselleni, jonka taistelua sairauden kanssa olen yhdessä rinnalla käynyt. 
Uskoisin, että tässä uudessa, kultaisemmassa ajassa kaikki hyvä voi olla mahdollista.

Toivottavasti sinä voit tuntea tänään samoin, juuri siinä omassa elämäsi hetkessä ja tilanteessa, jossa tänään olet. 

Iloa ja valoa pimeneviin iltoihin juuri sinulle <3 Margitilta

Syyspäiväntasauksen suunnitelmia

Kyllä niin mielenkiinnolla olen saanut kuunnella ja jakaa kokemuksia niin erilaisten ihmisten kanssa. Ja mikä tästä tekee niin erityisen mielenkiintoista on se, miten eri ihmisten, eri kokemukset, ihan eri asioitten kanssa painiessa kuitenkin kaikki noudattavat sitä tiettyä yhtäläisyyttä. Ihan samoin sanoin jaettuja samoja tuntemuksia, ajatuksia ja epävarmuuksia, vaikka jokainen puhuukin eri asiasta. Eikä hei tarvii olla hörhö, että tämä pätee.
Pääpointti tässä ajassa todellakin mitä ilmeisimmin on se muutos, suuri muutos, jota kohti moni on ottanut sen ratkaisevan ja rohkean ensi askeleen. Sen, josta ei vielä tiedä yhtään, löytyykö sieltä jalan alta tukevaa maata, vai astuiko harhaan. Pääasia, että astui. Onhan toki tärkeämpää kulkea, kuin jäädä paikoilleen. Ihailen suunnattomasti jokaisen rohkeutta tehdä se. Ja sydämestäni toivotan jokaiselle ihanaa uutta alkua, tukevalla maalla tai sitten ei.
Minä itse taidan olla joku poikkeus, kun tuntuu, että mitä enemmän minä hinkuan jotain, varsinkin jotain uutta ja ihanaa kasvun mahdollisuutta itselleni, sitä enemmän eteen tulee asioita, jotka estää minua ottamasta sitä askelta. Ärsyttävintä tässä kaikessa oli huomata se, että yritin mielessäni sysätä syyn kaikkien muiden niskaan ja tajuta sitten, että ainut, joka minun tekemisiäni oikeasti voi rajoittaa, olen minä itse. Niinpä. Kuinkas se taas pääsi unohtumaan?
Mitä tästä siis opin? Menin metsään kävelemään, huolehtimaan siitä, että maadoitus on kunnossa, tänään siihen oli hyvä päivä. Koska niinhän se on, että et voi kurotella yhtään sen ylemmäksi kuin miten syvällä omat juuresi ovat. 
Jostain syystä tämä syyspäiväntasauksen päivä tuntuu aina vähän surulliselle. Päivä ja yö ovat jälleen yhtä pitkiä ja kesä on ohi. 

Syyspäiväntasaus nostaa mieleen elämän vastakkaisuudet, valon ja pimeyden, elämän ja kuoleman. Onhan se hetki, jolloin luonto menee lepoon ja jotenkin sen tuolla ulkona tänään aistii. Tuntuu, että siellä pitää liikkuakin ihan hiirenhiljaa, ettei vaan havahduta uneen painuvia puita. Ylhäältä karahtava korpin korahdus saa koivut säikähtämään ja varistamaan ryöpyn kultaisia lehtiään, jotka tekevät viimeisen tanssinsa ennen maahan laskeutumistaan. Maahan jo pudonneet kahisevat omien askelien alla, oma olo on hiljainen ja jotenkin herää syvä kunnioitus luonnon viisautta kohtaan. On aika levätä, muistella ihania kesämuistoja ja kerätä voimaa uutta kasvua varten.

Voisi sytyttää uuniin tulet, tehdä tulista pataruokaa, leipoa leipää, sytyttää pöytään kynttilän ja nauttia syksyn antimista villasukat varpaiden lämmittiminä. Eikös kuulostakin hyvältä?