Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste täysikuu ravussa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste täysikuu ravussa. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. tammikuuta 2018

Jokaiselle tänne syntyneelle

Tammikuun täysikuu on kirkkaimmillaan aamuyöllä puoli viiden aikoihin. Tämä täysikuu heijastaa auringonvaloa meille ravun tähtimerkissä vahvistaen kaikkia tunteitamme ja antaen näin mahdollisuuden suojata ja suojella kaikkea meille rakasta ja kaikkea, mistä haluamme pitää huolta, kotia, itseämme, perhettämme ja kaikkia läheisiämme. Jopa vielä enemmän.

Johtuneeko joulun ajasta, juuri alkaneesta kiihtyneen uuden luomisen 11-vuodesta vai jostain ihan muusta, tuntuu, että tämän täydenkuun energiallinen apu tulee kuin tilattuna, jonka voimme ottaa suurta kiitollisuutta tuntien vastaan.

Tiedäthän, että jokaisella meillä on kyky omalla ajatuksellamme ympäröidä kotimme, itsemme ja kaikki läheisemme suojaan ja suojelukseen. Se ajatus on ehdottoman rakkauden tunne. 

Se on se tunne, kun katsot ensi kertaa omaa vastasyntynyttä lastasi. Siinä hetkessä on rakkauden ydin, ehdottomuus ja luottamus. Siinä hetkessä ei ole vaatimuksia, epäilyksiä tai pelkoja. Ainoastaan ilo  tapahtuneesta ihmeestä, jälleennäkemisestä ja uudelleen syntymisestä, ehdoton rakkaus ja luottamus elämänvirtaan, jossa kaikki tässä hetkessä olemme. Vastasyntynyt lapsi tuntee vain sen. Muuta ei maailmankaikkeudessa tarvita.
Mutta sillä hetkellä, kun oma vanhempi päästää mieleensä sen ensimmäisen pelon ajatuksen, pitäessään sylissään jotain niin kaunista ja herkkää, pelon menettämisestä ja epäilyksen selviytymisestä, on se hetki, jolloin pieni vastasyntynytkin oppii ensimmäisen pelon ajatuksen ja epäilyksen. Siitä hetkestä lähtien, elämänsä jokaisena päivänä, hän löytää ja kokee sen aina ja aina uudelleen. Hän näkee sen välähdyksenä vanhempiensa silmissä, kuulee sen heidän sydämensä sykkeessä ja äänen värähtelyssä, vaikka hänen pian oppimansa sanat kertoisivatkin jotain ihan muuta. Niitä hän oppii aistimaan perheeltään, läheisiltään, aikuisilta ja myöhemmin myös ystäviltään jakaen pian myös pelkoja, joita ei koskaan ole itse tavannut. Edelleen kasvaessaan hän kuulee ja oppii myös yhteiskunnallisia ja maailmanlaajuisia pelkoja, joita pitää pian ominaan, tärkeämpinä tunnistaa kuin säilyttää sydämessään se ainoa asia, jonka mukanaan tänne planeetalle toi, ainoa mitä tänne tarvitaan - ehdoton rakkaus.

Jokaisen tälle planeetalle syntyneen olisi tärkeää ymmärtää, että aina ei pelkoja ilkeyttään toisille ajatuksiin istuteta, vaan ainoastaan rakkaudesta. Halutaan, että joku niin tärkeä ja rakas selviytyisi elämästä helpommin ja paremmin kuin minä tai aikaisemmat sukupolvet, siksi näitä oppeja ja kokemuksia kerrotaan eteenpäin. 
Rakennetaan muureja ja suojia, valmistaudutaan kaiken varalta etukäteen kaikkeen mahdolliseen pahaan, joka joskus ehkä voisi rakkaitamme koskettaa, ymmärtämättä edelleenkään sitä, että mihin oman ajatuksesi kiinnität, kasvaa vääjäämättä. Samaan aikaan muistutetaan siitä, että vanhasta täytyy luopua, jotta uusi voi syntyä...

Tämä hetki on suurten oppien aika, ymmärrän sen itsessänikin. Olen kiitollinen hetkestä, jolloin ymmärsin, että äidinrakkauteeni verhoutuen, olin valmis siirtämään omia, vanhemmiltani ja jopa heidän omilta vanhemmiltaan oppimiaan pelkoja, omiin lapsiini. Kaunis talvinen luonto ja lumi ympärilläni auttoivat minua kysymään itseltäni miksi niin teen. Oma vastaukseni oli kahden sanan mittainen, että jos... Luonto auttoi minua ymmärtämään, että aika, ihmiset ja kohtaamiset ovat aina ainutlaatuisia. Sielunsopimuksissamme olemme voineet sopia nimenomaan vanhojen myyttien ja pelkojen purkamisesta. Lapsemme ovat meidän suurimpia opettajiamme, vaikka toki oppivat samalla myös itse jotain, mikä heidän sielunsa polulla on vielä jonkin verran kesken. Sitä kun lapsena ja vanhempana vähän mielessään pohtii, ymmärtää olla pelkäämättä ja estämättä mitään tapahtuvaa, ainoastaan suurta ehdotonta rakkautta ja luottamusta tuntien. Suurin rakkaus ja rohkeus, äidissä, isässä, pojassa ja tyttäressä, siskossa, veljessä, isovanhemmissa, kaikissa suvun jäsenissä, ystävissä, kavereissa ja vihamiehissä, opettajissa ja oppilaissa, omassa maassa ja kaikkialla maailmassa mukana olevissa, on olla läsnä jokaisessa hetkessä ja tapaamisessa tuntien ainoastaan ehdottoman rakkauden tunnetta, joka mukanamme tänne synnyimme, siinä hetkessä  ei oleteta, ei vaadita eikä pelätä yhtään mitään. Ainoastaan rakastetaan.

Mitä kauemmin täällä elämme ja koemme, muistot oman syntymän hetkestä ja tunteesta pienenevät pienenemistään. Jos siis joskus olet oppinut ja nyt vielä uskot siihen, että oma ajatuksesi voima ei yksistään riitä suojelemaan sitä, mitä tänään haluat suojella, voit aina kutsua apuvoimia. Oma enkelisi on vierelläsi jokaisena hetkenä, ihan lähellä, suojaamassa ja ohjaamassa, rakastamassa sinua ehdoitta aina.

Arkkienkeli Mikaelin sininen suojaava energia näkyy tänään hämärtyvässä luonnossamme hyvin selvästi. Hänen energiansa suojaa sinua kaikilta sinua vahingoittavilta ajatuksilta, tunteilta ja peloilta. Saat voimaa ja rohkeutta, kaikkeen mihin tarvitset, myös sanomaan ääneen sen, mitä juuri nyt tunnet. Tunnet sen, kun vedät syvään henkeä sisäänpäin. Saat aistia ja nähdä sen jonain luontomme kauniista väreistä. Voit pyytää ja luoda oman ajatukseni voimin siitä suojan, suojeluksen ja rohkeuden tunteesta viitan, kupolin, energiakentän, minkä tahansa, jonka asetat Mikaelin avulla itsesi, lapsesi, läheisesi, kotisi, minkä tahansa paikan tai tilanteen ylle. 

Voit aina luottaa myös Äiti Maan apuun ja energiaan. Olethan syntynyt tänne Äiti Maan kutsumana ja sinulla on täällä tärkeä tehtävä. Myös sinun elinkaartasi koskettaneet tänne kutsutut ja omaan hetkeen syntyneet sielut omine elämäntehtävineen ovat ainutlaatuisia ja merkityksellisiä. Äiti Maan täydelliseen tukeen ja turvaan pääset aina yhteyteen, kun teet kotitöitä, laitat ruokaa, peset pyykkiä, imuroit tai siivoat, hoidat ja huolehdit työstäsi, perheestäsi, läheisistäsi ja ystävistäsi. Jokaisessa arkisessa askareessasi voit tuntea Äiti Maan kiitollisuuden, että olet täällä juuri nyt. Äiti Maan sylissä, luonnossa kulkiessasi voit myös aina tuntea tämän tärkeän yhteyden ja turvallisuuden.

Siihen kun voit ja uskallat liittää myös Isä Taivaan valon, ilon ja vapaan onnellisuuden tunteen, ehdottoman rakkauden ja  luottamuksen siitä, että jokainen meistä on juuri tänään, omine kokemuksineen, kokemassa ja oppimassa juuri sitä mitä sielunsopimuksiimme on kirjoitettu, voit löytää sen tunteen, ainoan oikean ja todellisen tunteen, jonka  oman syntymäsi hetkellä koit. Ehdottoman rakkauden, jota juuri nyt, tämä täydenkuun hetki vahvistaa.






Ihanaa vuoden ensimmäisen täydenkuun aikaa juuri sinulle <3 Margitilta


torstai 12. tammikuuta 2017

Ykkösvuoden ihanat yksisarviset

Kyllä, todellakin uudella energialla lähti tämä ykkösvuosi käyntiin heti ja välittömästi, niin hyvässä kuin pahassakin. 
Jotain käsittämätöntä jäi jostain, ehkä tosi kaukaakin, kuitenkin mukaan roikkumaan. Tuntemuksia ja pahaa oloa, epäilystä ja syyllisyyttä jostain, mitä ei ole taatusti itse tehnyt. Se saa odotetun innon ja uuden aloittamisen halun kummasti laantumaan, enkä oikein ymmärrä miksi. Kenen lupaa ja mihin tässä vielä odotellaan? Tulee taas se kärsimätön olo ja pettymys, kun asiat eivät menekään just niinkuin olis itse halunnut, just silloin ku olis itse halunnut. Ja sitten sitä epäilee jo itseäänkin ja ihan kaikkea, apujoukkoja ympärillä. Nuo tunteet saavat vatsan kipeäksi, ihan oikeasti, tottakai, vatsassa sulattelemme paitsi ruuan, myös kaikki tunteemme ja kokemuksemme. Tämä ei ole enää jouluruuan syytä.
Samaan aikaan vatsassa tuntuu myös toisenlaista lepatusta. Sellaista kuplivaa, ilon ja odotuksen energiaa, jota enkelten ja erityisesti kujeilevien yksisarvisten järjestämät viestit ja merkit vahvistavat. Siitä onneksi tietää, että ne apujoukot on ympärillä läsnä koko ajan. 
Yksisarvisten energia on tänään läsnä hyvin vahvasti, eilen 11.1. vietettiin yksisarvisten päivää. Yksisarviset auttavat meitä löytämään oman elämänpolkumme, jota kulkemalla voimme parhaalla mahdollisella tavalla, ilon kautta, toteuttaa oman sielumme tehtävän, oman sielunsuunnitelmamme toteutumisen. Nimenomaan vatsanpohjassa tuntuva kupliva ilo ja innostus ovat meille tienviittana oikeaan suuntaan. Sitä pitäisi vain rohkeasti seurata. Onneksi yksisarviset antavat meille myös tätä rohkeutta ja määrätietoisuutta, huumorintajuisina vekkuleina saattavat jopa tuupata ja töytäistä meitä tarpeen vaatiessa eteenpäin.
Yksisarvisyhteyksemme vahvistuvat aina täydenkuun aikaan. Siitäkin syystä tänään täydenkuun ajoittuminen heti yksisarvisten päivän jälkeen, saa tämän puhtaan valkoisen valon, kullan-, hopean- ja sateenkaarenvärisine kipunoineen tuntumaan nyt erityisen voimakkaana.
Jos haluat tunnustella sitä enemmän, sujauta yllesi arkkienkeli Mikaelin sininen suojeluksen viitta ja mene ulos luontoon, siellä yksisarviset viihtyvät luonnon elementtien ja elementaalien ympäröimänä. Jos haluat tavata oman yksisarvisesi, kerro se hänelle omin ajatuksin, muuten hän ei voi sinua lähestyä. 
Täysikuu kipuaa taivaallemme ravun tähtimerkissä voimistaen kaikkia tunteitamme, joten kokemuksestasi saattaa tulla hyvinkin voimakas. Omiin vatsanpohjatunteisiin kannattaa kuitenkin rohkeasti luottaa, joka ikinen päivä. Tämä täysikuu tukee meitä siinä kaikin tavoin, voimisten ja samalla vakauttaen.



Ihania yksisarvisten ja täydenkuun energioita 
juuri sinulle <3 Margitilta

lauantai 23. tammikuuta 2016

Kasvata kärsivällisyyttä, niin ei tarvitse hakata päätä seinään

Maailmankaikkeuden syvä viisaus ilmenee mielestäni ihan parhaiten asioitten täydellisessä ajoittumisessa. Sillä hetkellä, kun tajuaa jonkun asian, oli se sitten kuinka suuri tai pieni tahansa, ajoittuvan täsmälleen oikeaan hetkeen, tulee yhtä aikaa mieleen monta tuntemusta. Ensimmäiseksi naurahtaa helpottuneesti, onhan ihana huomata, kuinka asia, jota on mielessään murehtinut, järjestyykin nyt juuri oikealla tavalla ja oikeaan aikaan. Silloin voi olla luottavainen, että näin on aina tapahtunut ja tulee aina tapahtumaan. Seuraavaksi huomaa oman ajattelemattomuuden tai liikaa ajattelemisen, eli kuinka on luullut tietävänsä asian järjestymisen parhaan mahdollisen ajankohdan ja toteutuksen ja kuinka väärässä sitä onkaan olllut. Siitä tulee vähän nolo olo, mutta samalla helpottunut hymy huulilla vain kasvaa, koska samalla tajuaa, että jos asia olisi mennyt oman mielen mukaan, se olisi mitä luultavimmin ollut täysi katastrofi. Seuraavaksi tulee halu hakata päätä seinään ja soimata itseä: olisihan minun pitänyt tämä tajuta itsekin. Rehellisen itsetutkiskelun jälkeen voi onneksi kuitenkin hyvin pian huomata, että asian eteen ei itse olisi voinut tehdä yhtään enempää, paitsi ehkä suhtautua asiaan jo lähtökohtaisesti vähän kärsivällisemmin. Ja siinä se taikasana jälleen on: kärsivällisyys.
Sitähän minulla ei ole, ja sen myös elämäni numerot ovat minulle yhdeksi oppiaineeksi osoittaneet. Ettei vaan jäisi jotain ymmärtämättä =D
Täydellistä ajoittumista tänään osoittaa minulle moni asia. Yksi niistä on oman open kurssi, johon koekaniiniksi pihtiputtaan pupunen tottakai halusi osallistua. Kurssilla tehdään joka päivä visualisaatio arkkienkelin kanssa. Olen aina ollut sitä mieltä, että enkelit energioineen ovat tuttua kauraa, mutta kyllä nämä siipiveikotkin osaavat haastaa. Varsinkin nyt, kun yhteydet päivittäin vahvistuu. Huumorintajuisia veikkoja ovat, ja erittäin ärsyttäviä. Rafael on minulle aina ollut kaksipiippuinen juttu. Sen parantamisen vihreän energian ymmärrän kyllä juu, mutta se runsauspuoli on aina se itselle ihan outo juttu. Olisihan se pitänyt siis arvata, että Rafaelin kanssa jouduin heti sanaharkkaan. Enkelien kanssa keskustelu on mielenkiintoista, eikä sitä tarvitse pelätä yhtään. Kyllä niitä saa haastaa, mun mielestä. Olen tehnyt sitä muutaman kerran ja kun tarpeeksi ärsytetään, niin alkaa tapahtua, ainakin omassa päässä. Rafaelin kanssa keskusteluni sujui suurinpiirtein näin: Kuinka monta kertaa minulle on vakuutettu, että kaikki järjestyy? Monta. Kuinka monta kertaa olen epäillyt asian järjestyvän? Monta. Kuinka monta kertaa asia on järjestynyt? Aina. Mitä tästä opin? Kärsivällisyyttä. Ja taas teki mieli hakata päätä seinään. 
Täydellistä ajoittumista on myös pakkasten lauhtuminen, keskiviikon ja torstain kaksospäivillä lienee siihen osuutta asiaan. Täydenkuun loisteesta nauttimista ei pakkanen tänään estä. Ensi yönä, varttia vaille neljä on tämän vuoden ensimmäinen täydenkuun hetki. Tammikuun täysikuu on Suomen kansan kalenterin mukaan ravun tähtimerkissä ja se luo vakautta meille jokaiselle. Sen voimalla voimme luoda Mikaelin energiaa, suojaa ja suojelusta itsellemme, kodillemme, ympäristöllemme ja koko planeetalle. Sitä suojaa tänään todella tarvitaan. Jokaisen täydenkuun aikana tunteet ovat pinnassa ja silloin tapahtuu eniten myös huonoja konflikteja ihmisten kesken. Kuun ollessa ravun tähtimerkissä tunteiden vaikutus vain korostuu, joten paljon, paljon Mikaelin sinistä suojeluksen energiaa jokaiselle tunnesuojaksi, kiitos, kiitos, kiitos.