Maailmankaikkeuden syvä viisaus ilmenee mielestäni ihan parhaiten asioitten täydellisessä ajoittumisessa. Sillä hetkellä, kun tajuaa jonkun asian, oli se sitten kuinka suuri tai pieni tahansa, ajoittuvan täsmälleen oikeaan hetkeen, tulee yhtä aikaa mieleen monta tuntemusta. Ensimmäiseksi naurahtaa helpottuneesti, onhan ihana huomata, kuinka asia, jota on mielessään murehtinut, järjestyykin nyt juuri oikealla tavalla ja oikeaan aikaan. Silloin voi olla luottavainen, että näin on aina tapahtunut ja tulee aina tapahtumaan. Seuraavaksi huomaa oman ajattelemattomuuden tai liikaa ajattelemisen, eli kuinka on luullut tietävänsä asian järjestymisen parhaan mahdollisen ajankohdan ja toteutuksen ja kuinka väärässä sitä onkaan olllut. Siitä tulee vähän nolo olo, mutta samalla helpottunut hymy huulilla vain kasvaa, koska samalla tajuaa, että jos asia olisi mennyt oman mielen mukaan, se olisi mitä luultavimmin ollut täysi katastrofi. Seuraavaksi tulee halu hakata päätä seinään ja soimata itseä: olisihan minun pitänyt tämä tajuta itsekin. Rehellisen itsetutkiskelun jälkeen voi onneksi kuitenkin hyvin pian huomata, että asian eteen ei itse olisi voinut tehdä yhtään enempää, paitsi ehkä suhtautua asiaan jo lähtökohtaisesti vähän kärsivällisemmin. Ja siinä se taikasana jälleen on: kärsivällisyys.
Sitähän minulla ei ole, ja sen myös elämäni numerot ovat minulle yhdeksi oppiaineeksi osoittaneet. Ettei vaan jäisi jotain ymmärtämättä =D
Täydellistä ajoittumista tänään osoittaa minulle moni asia. Yksi niistä on oman open kurssi, johon koekaniiniksi pihtiputtaan pupunen tottakai halusi osallistua. Kurssilla tehdään joka päivä visualisaatio arkkienkelin kanssa. Olen aina ollut sitä mieltä, että enkelit energioineen ovat tuttua kauraa, mutta kyllä nämä siipiveikotkin osaavat haastaa. Varsinkin nyt, kun yhteydet päivittäin vahvistuu. Huumorintajuisia veikkoja ovat, ja erittäin ärsyttäviä. Rafael on minulle aina ollut kaksipiippuinen juttu. Sen parantamisen vihreän energian ymmärrän kyllä juu, mutta se runsauspuoli on aina se itselle ihan outo juttu. Olisihan se pitänyt siis arvata, että Rafaelin kanssa jouduin heti sanaharkkaan. Enkelien kanssa keskustelu on mielenkiintoista, eikä sitä tarvitse pelätä yhtään. Kyllä niitä saa haastaa, mun mielestä. Olen tehnyt sitä muutaman kerran ja kun tarpeeksi ärsytetään, niin alkaa tapahtua, ainakin omassa päässä. Rafaelin kanssa keskusteluni sujui suurinpiirtein näin: Kuinka monta kertaa minulle on vakuutettu, että kaikki järjestyy? Monta. Kuinka monta kertaa olen epäillyt asian järjestyvän? Monta. Kuinka monta kertaa asia on järjestynyt? Aina. Mitä tästä opin? Kärsivällisyyttä. Ja taas teki mieli hakata päätä seinään.
Täydellistä ajoittumista on myös pakkasten lauhtuminen, keskiviikon ja torstain kaksospäivillä lienee siihen osuutta asiaan. Täydenkuun loisteesta nauttimista ei pakkanen tänään estä. Ensi yönä, varttia vaille neljä on tämän vuoden ensimmäinen täydenkuun hetki. Tammikuun täysikuu on Suomen kansan kalenterin mukaan ravun tähtimerkissä ja se luo vakautta meille jokaiselle. Sen voimalla voimme luoda Mikaelin energiaa, suojaa ja suojelusta itsellemme, kodillemme, ympäristöllemme ja koko planeetalle. Sitä suojaa tänään todella tarvitaan. Jokaisen täydenkuun aikana tunteet ovat pinnassa ja silloin tapahtuu eniten myös huonoja konflikteja ihmisten kesken. Kuun ollessa ravun tähtimerkissä tunteiden vaikutus vain korostuu, joten paljon, paljon Mikaelin sinistä suojeluksen energiaa jokaiselle tunnesuojaksi, kiitos, kiitos, kiitos.