Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Juhannukseen

Niin onko niitä auringonpurkauksia valloilla vielä tänäänkin, vai mistä johtuu että päivä on ollut yhtä vuoristorataa. Vai onko niin, että nämä tietyt asiat vaan edelleen vaatii putsausta putsausta ja vielä kerran putsausta. En tiedä. Miten on typyköillä päivä mennyt?

Palataan kuitenkin vielä eilisiltaan. Otin enkelikortin itsellenikin illan päätteeksi. Juhlistamista minulle ehdottivat siipihemmot tuolta jostain. Okei, ajattelin ja tajusin, että itseasiassa sainhan tänään päätökseen kaksi asiaa elämässäni, voisihan sitä vähän juhlistaakin. Ihan silläkin uhalla, ettei ole harmainta aavistusta mitä tämän päivän jälkeen tapahtuu tässä arkisessa elämässäni. Kömmin saunanlauteille ja nostin mielessäni maljan itselleni ja teille, kiitokseksi tästä kuljetusta matkasta ja ennenkaikkea tulevaisuudelle, jota jokainen meistä taisi jossain määrin miettiä, jostain syystä...

Uimaan mennessäni tajusin ensimmäistä kertaa, että nyt ei tarvii tänne veteen laskea mitään mömmöjä itsestäni, vaan nyt oon vaan minä itse ja ihana auringonlasku ja vesi.

Saunanlauteilla päädyin laskemaan kiitollisuuden aiheita elämässäni. Sitäkin on nuo siipihemmot kehottaneet pitkin matkaa tekemään, nyt ajattelin tehdä sitä ihan oikeasti. Pääsin kahdeksikkoon asti ja sitten se keikahti kyljelleen. Niin, ääretön on se lukumäärä kiitollisuuden aiheilleni tässä elämässä.

Siihen äärettömyyden lukumäärään lisään nyt tämän päivän. Jokaisen asian ja tunteen, jota olen saanut kokea, hyvän ja huonon. Putsausta, putsausta ja putsausta. Kyllä kohta on ihan putipuhdas olo, ihan varmasti, täytyy olla! 

Ja typyset, juhannussaunassa kun käytte, muistakaa pestä korvantaustatkin hyvin ettei vaan jää putsaamatonta paikkaa. 
Ja muistakaa kerätä seitsemää eri sorttia kukkia kimpuksi tyynyt alle, jotta oman sulhonne unessa näätte. Lauantaina on kevätpäivänseisaus, kypsyydenaika, kuun ja vesielementin juhla. Kokoontukaa kivikehille, tehkää yötaikoja rakkauteen, avioliittoon ja ennustamiseen liittyen ja aamuyön tunteina kerätkää aamukastetta.
Keskikesän juhlaan voidaan hyvillä mielin liittää kiitos omalle keholle, mielelle ja auralle, me selvittiin sieltä marraskuun mustasta tähän keskikesän ihanaan aurinkoon!
Hitsi (vaikkei sais kirota), me ollaan hyviä!