Tänä aamuna minä toivoin, että minulla olisi sellainen kamera, joka voisi tallentaa kaiken sen mitä näen, ja jonka avulla voisin näyttää sen sinullekin. Sellaista kameraa ei minulla tänään ole, käytössäni on siis ainoastaan sanat.
Tänä aamuna oli minun taivaanrantani väreinä hyvin kirkasta turkoosia, vähän tummempaa kuin jossain merenrantaesitteissä on kaikkein syvin turkoosi meren sävy. Sen vieressä, saaren takana sama taivaanranta oli kirkkaan vaalean vihreä, sellainen sävy, joka on kevään ihan ensimmäisissä, hentosissa kasvintaimissa. Sen vieressä taivas hehkui kirkkaan punaisena, tummana kirsikkana ja vielä ennenkuin se häipyi metsäisen mäenrinteen taakse, taivaanrannassa hehkui syvä, ihan tulenhehkuinen oranssi.
Taivaalla oli tummansavunsinisiä, vaaleanpunaisia, vaalean violetteja ja keltaisia pilviä ja taivaan alla levittyvä lumipintainen järvi hehkui näitä kaikkia värejä vaaleanpunaiseen vähän laimentuen.
Niin, sanat eivät todellakaan tähän riitä, eivät minun ainakaan. Mutta kun luet tämän ja jos haluat kaiken sen nähdä, laita silmäsi kiinni, samoin kuin minä tein tallentaessani sen näyn silmiini, sydämeeni ja sieluuni saakka. Yritetään siirtää se kuva sinunkin suljettujen silmiesi eteen...
Voi kun tämä onnistuisi...
Kaunista ja keväistä päivää sinulle!
=) Margitilta