Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Kohti Urielin kultaista energiaa

Yksisarviset yllättivät taas jälleen kerran. Tai ei oikeastaan. Itse itseni yllätin kuvittelemasta tietäväni jotain mitä tuleman pitää. 

Yksisarvisiltaa kasatessani odotin ihan innoissani, että suuria oivalluksia elämästä ja ihania ideoita etenemisestä kukin omassaan aivan ropisisi tiistaina niskaan meille jokaiselle. Mutta eihän se mene niin. Yksisarvisten kanssa ei koskaan mene niin, että itse voisi edes aavistaa mitä tuleman pitää. Ei tietenkään. Taisin itse viimeksi kirjoittaa, että pitää muistaa, ettei oma sielunsuunnitelma välttämättä olekaan juuri sitä, mitä tutussa ja turvallisessa, tämänhetkisessä elämässä oma ego kuvittelee ja tahtoisi sen olevan. Juuri näin. Se oli viisaasti kirjoitettu.
Eli siinähän kävi sitten suurinpiirtein näin, että kun oli sen oman hepoisensa selässä päässyt tukka hulmuten oikein kunnon raviin ja laukkaan ja ajatteli juuri pääsevänsä oikein kunnon hypyn elämän seuraavan esteen yli ja siitäkin eteenpäin, niin juuri silloin pisti hepoinen kavionsa oikein kunnolla tanaan ja pysähtyi kuin seinään. Sitä päin kun mätkähti, ehti vain mielessään nähdä ja kuulla yhden sanan: kärsivällisyys. Ja voi että kun minä en ymmärrä yhtään tuota sanaa ja sen merkitystä. Toisin sanoen sitä olen ilmeisesti tullut tänne oppimaan...

Löytyihän sitä sielunsuunnitelmaa siis lopultakin. Eikä se kuulosta yhtään siltä, miltä oma egoni olisi sen halunnut kuulostavan. Eli tässä sitä nyt istua nökötetään ja mökötetään oman heposen hirnuillessa leveillä hampaillaan vieressä sen kärsivällisyysseinän edessä. Odotetaan, että se uusi ovi avautuisi. Sitä odotellessa voi nauraa oman hepoisen hassuille hampaille ja hellyttävälle heposen istuma-asennolle ja ihan pikkuisen itsellekin. Oppia elämään tässä hetkessä ja huomata, että kaikki on hyvin, juuri nyt, tässä hetkessä. 

Silloin, ihan huomaamatta, kun itsestä hyvälle tuntuu, se uusi ovi varmasti avautuu ja voi lähteä ihan rauhassa, omassa tahdissa astelemaan yhden askeleen kerrallaan omaa elämänpolkua taas eteenpäin.

Se on sitä kultaista viisautta, jota myös arkkienkeli Uriel meille opettaa. Hän vastaa solar plexus chakrastamme, omasta aurinkokeskuksestamme, jossa varastoimme omia pelkojamme ja kyvyttömyyttä sulattaa omaa elämää ja elämänkokemuksiamme tässä ja menneissä elämissämme. Siellä on myös menneiden elämien aikana hankittu viisaus. Arkkienkeli Urielin energia auttaa meitä käsittelemään omat pelkomme ja saamaan käyttöömme taas koko kultainen viisautemme. Hänen kaksoisliekkinsä Aurora puolestaan auttaa kehittämään omaa itseluottamusta ja omanarvontunnetta varsinkin silloin, kun olemme aloittamassa jotain uutta projektia elämässämme.

Näitä on hyvä mietiskellä tässä istuskellessa, ihan rauhassa. Tule sinäkin viereeni istuskelemaan taas tiistai-iltana, Urielin ja Auroran energioista jutellaan silloin.