Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

lauantai 27. elokuuta 2016

Kun hiekassa näkyy vain yhdet jalanjäljet

Olet varmaan sinäkin joskus kuullut sen tarinan, jossa tyyppi katselee elämäänsä enkelinsä kanssa ja näkee omat ja enkelinsä jalanjäljet hiekassa. Hän huomaa, että elämänsä vaikeimpina aikoina, jalanjälkiä näkyy vain yhdet ja sitä tyyppi enkelilleen kummastelee: "Mikset kävellyt rinnallani silloin, kun sinua eniten olisin tarvinnut?" Ja enkeli vastaa: "Rakkaani, noina hetkinä näet vain yhdet jalanjäljet, koska silloin minä kannoin sinua." 

Tuo tarina on näinä päivinä pyörinyt omassa päässä, ehkä siitä syystä, että olen tällä hetkellä epäilemättä enkelini reppuselässä. Siellä minä keikun, kun enkelini minua kantaa vaikean ajan yli. En kuitenkaan pelkää, vaan hymyilen ja heiluttelen huolettomasti jalkojani, koska tiedän, että enkelini ei minua alas laske, ennenkuin kaikki on taas hyvin ja omat jalkani kantavat jälleen.

Tänään olen äärimmäisen onnellinen siitä, että olen saanut elämässäni oppia, omien kokemusten ja Diana Cooper Foundationin koulutusten myötä, huomioimaan enkelini minulle välittämät viestit. Niitä on tälläkin viikolla tupsahdellut eteeni sieltä ja täältä, varmistaen ja lohduttaen minua, että kaikki elämäni tapahtumat ovat olemassa syystä ja vaikeudetkin ovat elämässäni loppujen lopuksi vain siunaukseksi. Tiedän, että enkelini joutuu tekemään kovasti työtä saadakseen oman viestinsä konkretisoitumaan elämääni niin, että sen huomaan ja ymmärrän. Varsinkin vaikeina aikoina, kun omassa ajatuksessakaan ei jaksa olla positiivinen, enkelien viestit jäävät helposti huomaamatta. Siitä syystä haluan sinulle kertoa tämän viikon enkelini minulle jättämistä viesteistä.

Valkoiset höyhenet ovat viesti omalta enkeliltä tai yksisarviseltasi, vähän sen energiasta riippuen. Enkelin viesti valkoinen höyhen on silloin, kun saat sen hetkellä, jolloin kaipaat rakkautta, lohdutusta ja hoivaa, se saa sinut henkäisemään ihastuksesta. Yksisarvisen jättämä höyhen saa sinut naurahtamaan, se antaa sinulle vahvistusta omiin ajatuksiisi ja vahvistaa luottamusta omiin vaistoihisi, jotta voit toteuttaa sielunsuunnitelmaasi parhaalla mahdollisella tavalla. Minä tiedän kyllä, että on paljon ihmisiä, joille valkoiset höyhenet ovat vain tavallisia, linnuilta pudonneita, ja se on ihan ok. Minulle valkoiset höyhenet ovat aina tärkeä viesti, jonka lintu on lupautunut minulle välittämään joko enkeliltäni tai yksisarviseltani.

Maanantai-iltana yksi sellainen oli vessan lattialla, huomasin sen samalla hetkellä, kun mietin kulunutta päivää ja olin pahoillani siitä, että en ollut jaksanut olla päivää omana, positiivisena itsenäni, vaan olin antanut huolen vallata energiakenttäni. Epäilijälle tiedoksi, että ei meillä lintuja sisällä ole. 

Tiistaina olin lähdössä asioille ja mieleni oli vallannut epäilys, että onko elämässä sittenkin ihan typeryyttä unelmoida asioita ja toimia niiden toteutumiseksi. Juuri sillä hetkellä löysin bussin käytävältä pienen, metallisen laatan, jonka toiselle puolelle oli kaiverrettu enkeli ja toisella puolella oli teksti: "Älä koskaan lähde pois kotoa ilman suojelusenkeliäsi." Epäilijän vaiennan tällä kertaa sillä tiedolla, että bussi ei ole ollut liikenteessä vuosiin ja kesän aikana olen imuroinut sen lattian moneen kertaan.

Keskiviikkoon ajoittui sitten jo aika paljon asioita, jotka pistivät minutkin tosissaan miettimään maailmankaikkeuden ihmeellisyyttä, oman enkelini ja kaikkien muiden enkeleiden uurastamista, jotta kaikki ajoittuisi täydellisesti. Aamu alkoi ihanalla, oman open jakamalla viestillä. Se muistutti oman syntymäajan muodostaman numeron merkityksestä, omasta elämänopetuksesta, siitä tarkoituksesta, jonka vuoksi tänne ollaan synnytty. Minun syntymäajastani lasketun elämänopetuksen numero on 22 ja näen tuon numeron aina vierekkäin uivana joutsenpariskuntana. 

Tämän muistutuksen voimin päivä meni elämän haasteista huolimatta paljon paremmin, enemmän omassa olossa ja siitä syystä olikin kiva mieli illalla ottaa esiin päiväkirja ja aloittaa jälleen sanoilla 
"Kiitos tästä päivästä, koska..." Kun otin kirjan käteeni, sen välistä putosi lattialle pieni kortti, jonka olin kirjoittanut maaliskuun uudenkuun aikaan. Tuo aika on unelmoinnin ja uuden luomisen aikaa, josta voit lukea lisää 8.3.2016 kirjoittamastani blogitekstistä otsikolla Naisenergiaa. Tuossa pienessä kortissa oli kaikki maaliskuun unelmani ja niitä lukiessani hämmästyin, koska kaikki unelmani olivat tänään jo toteutuneet tai ainakin mahdollista minun toteuttaa nyt tässä hetkessä. Ainoa asia, jonka ymmärsin esteeksi, oli oma usko itseni, sama asia, josta päivällä nostamani enkelikortti oli minua muistuttanut. 
Epäilijälle en yritä tässä vaiheessa selittää enää mitään, nämä asiat joko huomaa ja uskoo, tai sitten ei. 
Juuri siinä hetkessä, istuessani päiväkirja ja tuo pieni kortti kädessäni, nostin katseen ikkunaan ja järvelle. Siellä lensi joutsenpariskunta.

Perjantainen valkoinen höyhen kaupan parkkipaikalla, juuri siinä hetkessä, kun kasasin itseni ja astuin ulos autosta hoitamaan viimein omat kauppa-asiat, sai minut huokaisemaan ihastuksesta ja hymyilemään yhtäaikaa - kumman viesti siis lie ollut. Ihan sama, mutta se sai minut jaksamaan vielä sen kauppareissun. 

Tänä aamuna oli tarkoitus ja ihana ajatus nukkua pitkään, mutta heräsin ja kun katsoin kelloa, se näytti 08.08. Diana Cooper Foundationin oppilaana tiedän, että näitä numeroita käytetään universumin herätysviesteinä ja 08.08 kehottaa luottamaan prosessiin ja seuraamaan opastusta tulevaisuuteen. Hetken siinä yritin ottaa uutta unta, mutta ajatukset kiersivät vain tuossa sanassa prosessi. Sitäkö tämä aika taas on, jotain prosessia, johon on joskus tullut lupauduttua mukaan. Joskus silloin samaan aikaan, kun tuli valittua oma syntymäaika, elämänopetus ja omat vanhemmat. Oli hyviä ideoita silloin, juu.
Aamukahvi maistui hyvälle, aamu-uinti viilenevässä vedessä ja voimistuva tuuli raikastivat ajatukset ja kun seuraavan kerran katsoin kelloa, sen numerot näyttivät 10.10. Ne merkitsevät uutta alkua, johon tulee valmistautua.

Olisko siis nyt se hetki, että oma enkelinikin voisi huokaista ja levähtää, laskea minua varovasti ja tunnustellen alas, jotta hiekkaan voisi pian taas ilmestyä kahdet jalanjäljet rinnakkain? Minä heiluttelen jalkojani enkelini selässä edelleen hymyillen, ehkä vähän kärsimättömänä kurottelenkin jo varpaitani koskettamaan rantahiekkaa. Tämän kirjoittaminen tuntui hyvälle ja syntymäaikani numerot kertovat myös sen, että eilen alkoi elämässäni neloskuukausi, joka merkitsee, että viime kuun kokemusten ja inspiraatioiden jälkeen on aika tuoda ideoita todellisuuteen. Sen voi aloittaa luomalla selkeät rajat kaikille ja kaikelle, joka vie omaa energiaa, tekemällä selkeät suunnitelmat, miten parantaa omaa elämää ja näin aloittaa sen luominen pienin askelin. Ja mikä tärkeintä, luottamalla itseen. Sitä vielä opettelen, mutta enkelini, yksisarviseni ja maailmankaikkeuden viesteihin luotan. 

Toivottavasti myös sinä olet siihen tarpeeksi rohkea. 

Jos olet se epäilijä ja olet silti tekstini tänne saakka lukenut, olet varmasti saanut itsellesi hyvät naurut epäilessäsi sanojani ja viikkoni tapahtumia. Siinä ilon energiassa voisit hetken mutustella myös sitä ajatusta, että sinunkin elämäsi on näitä ihmeellisiä yhteensattumia täynnä. Sinulta puuttuu ainoastaan rohkeus ja usko omaan itseesi, jotta voisit elämäsi rikkaudet nähdä. Ne ovat meidän jokaisen syntymäoikeus, olemme ne itse asettaneet paikoilleen samalla hetkellä, kun valitsimme syntymäajan, -paikan, vanhempamme sekä elämänopetuksemme.




Jos kiinnostuksesi numeroihin, enkeleihin, yksisarvisiin tai yleensä maailmankaikkeuden energioihin heräsi, Suomen Diana Cooper Foundationin opettajien tapahtumia ja kursseja löydät täältä: 
https://www.facebook.com/suomendianacooperfoundationinopettajat/?fref=ts

Enkelisi viestien täyttämää viikonloppua juuri sinulle <3 Margitilta