Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Oman työn ja yhteistyön vastuu

Nyt on tulossa pitkä teksti liittyen työhön, yhteistyöhön ja vastuuseen. Jos tunnet, että aiheet omassa elämässäsi tänään ovat esillä, niin yritä jaksaa lukea, ehkä saat jotain tästä itsellesikin. 

Jos sanon ihan rehellisesti, tänään olis Pihtiputtaan pupusen paljon helpompi pistää päänsä pensaaseen ja toivoa, että nämä inhottavat asiat elämässäni vain häipyisivät pois, mutta eihän se niin mee. Nämä asiat koskettavat tänään elämääni niin monelta taholta ja tasolta, saavat minut voimaan fyysisesti pahoin, siksi ne on kirjoitettava ulos. Samalla toivottavasti löydän kaikkeen sen korkeamman perspektiivin ja omakin olo helpottuu.

Olen pohtinut paljon, miksi ja missä vaiheessa ihminen joutuu elämässään ja erityisesti omassa työssään hakotielle. 

Toivottavasti tänään jo jokaisella on, alussa ainakin, se ihana into ja ajatus, että tällä työllä hankin elantoni ja samalla pelastan maailman. Tämä on unelmieni työ. Teen jokaisen päivän työt parhaani mukaan ja puhtaalla aikomuksella. Juuri näin, yhtään vähempään ei kenenkään tarvitse, eikä pidä tänään enää tyytyä, koska silloin haaskataan kallisarvoista aikaa ja energiaa. Tämä on miedän jokaisen etuoikeus ja myös velvollisuus yhteisellä matkallamme kohti uutta kultaista aikaa.

Mutta missä vaiheessa siihen unelmien työhön sitten turtuu niin, tai alkaa vaatimaan itseltään liikaa tai antaa jonkun toisen vaatia liikaa. Tai sokaistuu työn tuomaan materiaaliseen vastineeseen niin, että on valmis uhraamaan sen alkuperäisen innon ja puhtaan aikomuksen? Tai missä vaiheessa tulee se jumalallinen tunne, että minä tiedän kaiken ja olen työssäni niin hyvä, etten tarvitse mitään muuta katsantakulmaa asioihin?

Tuohon itseltään liikaa vaatimiseen osaan vastata jo itsekin, omalta kohdaltani se tapahtui siinä vaiheessa, kun pikku perfektionistin pirulainen ei sisälläni suostunut antamaan periksi, ja kun samaan aikaan tilasin maailmankaikkeudelta juuri kaiken sen, mistä halusin elämässäni välttyä, oli soppa valmis. Tänään olen kuitenkin tuosta kaikesta kokemastani äärimmäisen kiitollinen, koska ilman niitä kokemuksia, en olisi saanut tilaisuutta uuden oppimiseen ja kasvuun.

Jos joku toinen, esimerkiksi työtoverisi tai esimiehesi, vaatii sinulta liikaa, säilytä oma ammattiylpeytesi ja ole valmis keskustelemaan esimerkiksi työsi laadusta tai aikataulutuksesta. Jos koet työssäsi olevasi liian kiireinen voidaksesi tehdä oman työsi ja velvollisuutesi parhaimmalla mahdollisella tavalla, omaa työkokemustasi ja koulutustasi vastaavasti, on sinun vastuusi ja velvollisuutesi omaa itseäsi ja tekemääsi työtä kohtaan, rohkeasti ottaa asia puheeksi esimiehesi kanssa. Muistathan, että esimiehesi kantaa vuorostaan vastuun yhä ylemmäksi, myös sinun tekemästäsi työstä. Ainoastaan avoimesti keskustelemalla ja yhteistyöllä voimme saavuttaa parhaat tulokset, kaikkein korkeimmaksi parhaaksi.

Ymmärrän hyvin myös sen, että jos teet työksesi sitä, mikä saa sydämesi laulamaan ja se tuo sinulle elämääsi yltäkylläisyyttä ja sitä tarjotaan aina ja aina lisää, se voi sokaista alkuperäisen puhtaan aikomuksesi ja saada sinut toimimaan lopulta sitä vastaan. Maailma on houkutuksia täynnä. Sama houkutus voi olla toiselle siunaus, toisen voiman se voi hajauttaa. Onneksi opin itse, osittain kantapään kautta, rajoittamaan sen, mikä minun voimaani hajauttaa. Näistäkin elämäni kokemuksista olen tänään erityisen kiitollinen. Olen äärimmäisen kiitollinen niistä ihmisistä, ja heidän  ihanasta energiastaan. He antoivat minulle opinmahdollisuudet elämääni ja iloitsen heidän menestyksestään juuri sillä tiellä, mikä on heille paras mahdollinen. 

Mutta missä vaiheessa tulee se jumalallinen tunne, että minä tiedän työstäni ja alastani kaiken ja olen siinä niin hyvä, ettei minun tarvitse kuunnella ketään, eikä minun tarvitse pohtia oppimiani asioita uusista näkökulmista? Tähän niin mielelläni vastaisin, että toivottavasti ei missään. Pihtiputtaan pupunen painaa päätään taas pensaaseen ja toivoo, ettei tähänkään tarvitsisi puuttua. Mutta tarviihan siihen.

Se, että sinulle tarjotaan uutta näkökulmaa asiaan, siihen, mikä on sun ominta alaasi ja tiedät olevasi siinä hyvä, ei tarkoita sitä, että sinun oppisi ja näkökulmasi olisivat väärin. Siinä tarjotaan sinulle mahdollisuutta tutkia asiaa ja oppia uutta. Jos olet onnekas, voit saada mahdollisuuden oppia uudestaan myös jotain vanhaa, sellaista, mikä on ollut esi-isiemme tiedossa jo pitkään, mutta joka on hukkunut hyväätarkoittavaan, teknologian ja lääketieteen kehittymiseen. Tämä uuden oppimisen mahdollisuus tarkoittaa myös sitä, että saat mahdollisuuden laajentaa omaa näkemystäsi tai saat sen myötä varmistuksen siihen, että juuri sinun oppimasi ja käyttämäsi tieto on oikein. Tarttumalla tähän tilaisuuteen kasvatat aina ja joka tapauksessa yhteistyökykyäsi, eri ihmisten ja alojen ja aikakausien kesken, joka tänä päivänä tuntuu olevan ihan oikeasti hukassa. Tässäkin, juuri tänään on avainsanana yhteistyö.

Ja jos aivan oman työsi rohkelikoksi haluat ruveta, niin ota yhteistyön lisäksi mukaan uusi näkökulma - kuuntelukyky. Pysähdy hetkeksi, vaikka tiedän, että sinullakin kiire on, pysähdy hetkeksi, oikeasti kuuntelemaan sitä ihmistä, joka juuri tällä hetkellä edessäsi on.

Laitan tähän tekstiin liitteeksi kuvan kevätesikosta, joka kantaa mukanaan uuden oppimisen keltaista, arkkienkeli Jofielin energiaa. Jos bongaat tästä mukaan myös oranssin, se kantaa mukanaan arkkienkeli Metatronin energiaa ja se auttaa sinuakin etenemään juuri tänään, omalla polullasi, oikealla tavalla.