Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Opitaan uutta

On jälleen kiitoksen aika. Marraskuinen superkuu pysyy visusti paksun pilviverhon takana, mutta sen energian on kyllä tuntenut jo melkein viikon ajan, unettomina öinä ja myös kropan väsyilynä ja kipuiluna. Mutta niin kuuluukin tuntea. Se kertoo omasta herkistymisestä ja kasvamisesta, sekä kuun voiman virtauksesta ja vaikutuksesta meihin vetisiin ihmisiin.

Aina kun kuu pulleimmillaan ja kirkkaimmillaan meitä tänne alas katsoo, on hyvä hetki hiljentyä ja kiittää. Enkä nyt tarkoita sitä normi "kiitos tästä päivästä, koska"-kiitosta, sehän on jokapäiväinen rutiini meillä kaikilla jo ;) vaan tarkoitan sitä vähän hankalampaa kiitosta, "kiitosta minulle itselleni, koska..."-kiitosta. Ihan sama onko kaksi viikkoa sitten uudenkuun aikaan itselle asetetut tavoitteet ja toiveet täytetty, kuinka siinä on onnistuttu tai ei, nyt on oman kiitoksen aika. Kiittää itseä siitä, missä on onnistunut ja erityisesti myös siitä, missä ei ole tehnyt sitä täydellistä suoritusta. Se ei ole virhe tai epäonnistuminen. Viime viikon Diana Cooper Foundationin Masteropekoulutuksissa opimme, että virheitä ei ole, ainoastaan kasvunpaikkoja. Olemme kaikki oppimassa ja opettamassa, toinen toisiamme ja se tekee jokaisesta meistä erityisen kallisarvoisen ja erilaisuudestamme äärettömän rikkauden.
Kiitos toiselle on helpompi lausua ääneen kuin itselle, mihin lie vanhaan uskomukseen sekin juurensa juontaa. Miksei itseään saisi kiittää, ihan ääneen ja kunnolla? Kiitos, että olen näin rautainen mimmi tai heppu. Kiitos, että olen oppinut tämän ja kiitos, että olen tässä vielä oppimassa. Kiitos on arvostamista. 

Toinen juttu, mikä meillä monella hiertää, ja mistä lie sekin ajatuksiimme juurtunut, on se ajatus, että minun itseni aika ja energia ei olisi yhtä arvokasta, kuin jonkun toisen aika ja energia. Tämä ilmenee siinä, että kalenteri täyttyy ensin kaikkien toisten jutuista, se itselle tärkeä oma aika ja oma hetki tehdä jotain itselle tärkeää, on yleensä juuri se juttu, jolle ei kalenterista löydy enää tilaa. Ja hei, ei se ole virhe, vaan kasvunpaikka. Kun nyt uutta kalenteria olemme itsekukin itsellemme uudelle vuodelle hankkimassa, voisimme hyvin viettää viimeistään uudenvuodenpäivänä aikaa ja energiaa siihen, että merkataan jokaiseen päivään pikku hetki, jokaiseen viikkoon hetkiä, joka ikiselle kuukaudelle sinne vuoden loppuun saakka, joissa lukee AIJE. Ei se ei ole Pihtiputtaan murteella aie, aikomus, vaan se tarkoittaa Aikaa Itselleni Ja Energialleni. Ja siinä vaiheessa, kun ego alkaa muodostaa mieleen ja huulille mutkutusta, voidaan saman tien ottaa käteen paksu punakynän ja alleviivata nämä neljä kirjainta. Mikä voisi olla tärkeämpää tekemistä, kuin oman itsen hyvästä energiasta huolehtiminen? Jokainen käyttää AIJE-hetkensä sit just niinkuin itse haluaa, tekemällä sitä, mikä tuo itselle eniten iloa, mikä saa sydämen laulamaan.

Niihin mutkutushetkiin voi pyytää apua myös ihanalta arkkienkeli Marialta, jonka ihana, lempeä ja rakastava, akvamariininsininen energia opettaa meitä rakentamaan rakkaudelliset rajat kaikelle ja kaikille, jotka estävät meitä arvostamasta itseämme, omaa aikaamme ja energiaamme. Marian energia on vierellämme, aivan kuten kaikkien muidenkin valo-olentojen energiat ovat käytettävissämme, sitä tarvitsee vain omin sanoin, omin ajatuksin pyytää.

Jos tunnet, että tarvitset apua, jotta rohkaistut raivaamaan kalenteriisi tilaa asioille, jotka saavat sielusi laulamaan, pyydä apuun yksisarviset. Täydenkuun valossa ja energiassa niidenkin on helpompi lähestyä meitä.

Ja vielä tänään voisi taivasta hetken tähyillä, pilviä tai ei, marraskuun täysikuu härän tähtimerkissä siellä meille hymyllään loistaa ja antaa energiaansa juuri tähän: oman itsemme, oman ajan ja oman energiamme arvostamiseen, jotta voisimme elää parasta mahdollista elämää, tehdä sitä, mitä tänne on tultu tekemään, yhdessä, kaikkein korkeimmaksi parhaaksi. 




Ihanaa täydenkuun yötä juuri sinulle <3 Margitilta