Niin tein tämän punaisen ja juurichakran kanssa ja samaan aikaan jostain kumman syystä, elämääni tulla tupsahti asioita, jotka ovat pakottaneet minut käymään läpi omassa päässäni lähes kaikki juurichakraan liittyvät asiat.
Perheeseemme tuli uusi jäsen. Ihan sen kummemmin ennalta suunnittelematta, tosin kuukausi sitten olin kirjoittanut päiväkirjaani: " Nyt tiedän, että haluan meillekin ison koiran."
Sitä saa mitä tilaa...
Kun koiraa meille tarjottiin, mietin kaikki mahdolliset syyt, miksi se ei tulisi onnistumaan. Viimeinen ajatus oli se, että sille on jo joku antanut nimen, enkä voi itse antaa sitä nimeä, jonka koiralleni haluaisin antaa.
Kun koira meille tuli ensi kertaa tutustumiskäynnille, se tuli lempeästi luokseni, antoi tassua ja esittäytyi. Kysyin kasvattajalta sen nimeä ja hän vastasi: Luna.
Niin. Se joku oli sitten antanut koiralle juuri sen nimen, jonka minä olisin halunnutkin sille antaa.
Lunasta kasvaa iso koira, jonka vaistot ohjaavat sitä turvaamaan oman laumansa jäsenet. Tiedän sen tuovan meille turvaa, mutta samalla se haastaa minut. Olenko minä tarpeeksi vahva seisomaan omilla jaloillani ja kasvattamaan ison koiran? Tiedän, että olen, mutta en vielä ihan itse sitä usko. Mutta sen tiedän, että opin ja haluan ja pystyn tähän. Luna on tullut elämääni muistuttamaan minua juuri siitä.
Luna antaa minulle myös toisenlaista turvaa.Kun meidän kymmenvuotiaasta pikkukoirastamme aika jättää, pystyn edelleen seisomaan murtumatta.
Näin minä sen mietin ja nyt viikon uuden yhteiselon jälkeen olen kiitollinen siitä, että en antanut pienen, pelokkaan arkiminäni päättää olla tarjoamatta Lunalle mahdollisuutta.
Kuluneen parin viikon aikana olen myös päästänyt lopullisesti irti lapsuudenkodistani ja ihan kaikista siihen liittyvistä muistoista. Kotipaikkani on ollut myynnissä jo pari vuotta ja olen itkenyt ja rukoillut, että sen joku haluaisi kodikseen ottaa.
Nyt otti. Ihanan helpottavaa päästää irti sellaista mitä en enää tarvitse. Varsinkin kun tiedän, että kun päästää irti vanhasta, samalla antaa tilaa uusille asioille elämässään.
Lisäksi olen saanut kokea monia ihania asioita, jotka ovat vahvistaneet sitä uskoa, että maailmankaikkeus kyllä huolehtii ja kantaa minua eteenpäin. Kunhan vain huolehdin siitä, että teen sitä, mikä on minulle itselleni hyväksi ja kuuntelen itseäni.
Sitä olen tehnyt.
Tänään on talviseisauksen päivä,joka kehottaa meitä jokaista heittämään mielestä pois kaikki turha ja hiljentymään ja viettämään valon juhlaa. Niin teen minäkin. Pöydällä palaa valkoinen kynttilä, juhlistaen valon voittoa.
Joulusiivoukset, leipomiset ja kaikki perinteinen joulutekeminen on pipareita lukuunottamatta vielä tekemättä, mutta tämä joulu onkin erilainen. Ajattelin pyytää joulun enkelit mukaan jouluvalmisteluihin, niin joulu tulee varmasti meidänkin kotiin.
Itseasiassa, minusta vähän tuntuu että joulu on jo meillä.
Kulunut vuosi,uuden ajan ensimmäinen, on opettanut minulle sen, että pitää olla tarkkana mitä toivoo, koska toiveilla on taipumus toteutua. Henkäisin nimittäin joskus heikkona hetkenä senkin, että jos saisin viettää jouluni niin kuin itse haluan, olisin ihan rauhassa, kuusen alla, koiran kanssa. Maailmankaikkeus yhdisti fiksusti kaksi toivettani yhteen, eli vietän sen koirien kanssa.
Tarja Turusen joululevyltä löytyvin sanoin haluan toivottaa myös sinulle rauhaisaa joulunaikaa ja kaikki toiveesi täyttävää alkavaa vuotta.
Emme ehkä voi nähdä,kuulla tai koskettaa heitä enää.
Saatamme jopa unohtaa heidät hetkeksi.
Kuitenkin he ovat aina luonamme ja jouluisin he tulevat paljon lähemmäksi heitä. Joskus voimme jopa tuntea heidän henkäyksensä ensilumen laskeutuessa.
Toivon, että tänä jouluna sinä voit tavoittaa oman enkelisi ja jakaa unelmasi hänen kanssaan.
Sillä niinkuin me, enkelitkin unelmoivat.
Lämmin joulunpunainen halaus sinulle
Margitilta