Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Vuoden parasta aikaa

Kun sitähän tämä niin on. Tarvii vain laskea silmänsä lepäämään ulos, ihan sama mihin. Taivaalle, veteen, ruohoon, kukkaan ihan mihin tahansa. Joka paikka tulvii valoa ja ihania värejä... Kaikki elementit ja elementaalit juuri niin läsnä ja lähellä kuin vain itse tahtoo.

Itse tänään ihmettelin sitä energialatausta kukkivan omenapuun alla kun viriteltiin verkkoja kanatarhan yläpuolelle. Viime talvena munasta kuoriutunut nuorikko kun oli niin intoutunut siipiään kokeilemaan, että otti jo tuntumaa ympärillä avautuvaa avaraan maailmaan ja samaan aikaan lähistöllä reviiriään pitävä virkaintoinen haukka teki tarkistuslentoaan tontin yllä. Siinä oli energialataukset kohdillaan, varsinkin kun emäntä itse vain ihaili kukkivaa omenapuuta kaikin aistein. Muistelin hetkeä kun puu meille seitsemäntoista vuotta sitten tuotiin, pikkuisen ja kuppaisen vw-polosen peräkontissa koko kylän riemastukseksi ja ihmetykseksi. Kaikki meni onneksi silloin ja tänään ihan hyvin. Tänään ymmärrän myös sen, miksi se poloinen puu sieltä esi-isäni synnyintontilta tänne oman kodin rauhaan väkisin ja itku silmässä raahattiin. Yksisarviset viihtyvät ja asuvat omenapuun alla. Oma yksisarviseni viihtyy siellä hyvin, kanojen ja Kukko-Pekan avustuksella ja siihen energiavirtaukseen tänään lähes sokeuduin. 

Hei, jos jäi juhannuksen loitsut tekemättä, voin lohdutukseksi sanoa että oikeasti, perinteisesti oikea ajankohta niiden tekemiseen on vasta huomenna, kesäpäiväntasauksena. Silloin ovat esi-isämme kerääntyneet kivikehille suorittamaan yöllisiä taikojaan erityisesti rakkauteen ja avioliittoon liittyen. Jos oma elämänkumppani on ollut vielä hakusessa, on avuksi hänen ilmentämiseensä tehty monenlaisia ennustuksia, kukkien keräämistä tyynyjen alle ja alastomana juoksuja kesäniityllä ym. ym. jota rohkeimmat meistä vielä uskaltavat tehdä tänäkin päivänä.
Eletään siis hyvin voimakkaiden energioiden aikaa. Monella meistä lienee takana  erittäin haasteellinen kevät. Tänään on hyvä hetki hengähtää, katsella luontomme rikkautta, tuntea sen elävän vuoden parasta aikaa ja uskoa siihen, että olemme jokainen osa tätä luontoa ja maailmankaikkeutta, jolloin mekin saamme olla osallisena tästä vuoden parhaasta ajasta, ajasta jolloin kaikki keskittyy uuteen kasvuun ja kehitykseen.