Syyskuun energialataukset alkaa jo tuntumaan. Ai mistä sen tunnistan? Jälleen kerran siitä, että ne ikivanhat, samat kompastuskivet elämässäni yrittävät vielä kerran nostaa päätään ja ottaa vallan. Ikäänkuin varmistaakseen taas, kuinka paljon entiselle annan tilaa elämässäni, kodissani, kehossani ja ajatuksissani. Tarkkaavaisuutta näyttää omat reaktiot ja ajatukset vaativan vieläkin, mutta ilo on huomata, että ehkä taas vähän nopeammin saa palautettua sen oman olotilan, negatiivisuus ei tartukaan ihan niin tiukkaan, eikä vie mennessään, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Mutta tarkkaavaisuutta se vaatii, todella.
Nämä viimeiset päivät, eli päivät juuri ennen uuden kuun syntyä ovat kertakaikkiaan loistavaa aikaa tarkastella vielä kerran niitä vanhoja, virtaa kuluttavia juttuja ja heittää pois kaikki, mitä ei enää tarvitse, elämässä, kodissa, kehossa ja ajatuksissa. Toisinsanoen roinasiivouksen paikka. Ja kyllä sen huomaa, miten hyvää se tekee. Jokainen kaapin nurkasta täytetty roskapussi, jonka roskikseen pudottaa, antaa ihanan keveyden tunteen ja uuden odotuksen, mitä uutta ja ihanaa voin nyt vastaanottaa tämän tilalle. Samaa roinasiivousta voi tehdä myös omassa päässä. Tätä suhtautumistapaa, asennetta ja ajatusta en enää tarvitse, voin oppia sen tilalle jotain rakentavaa ja positiivista.
Tälle oman elämän ja olemisen pohdinnalle ja tutkimiselle antaa tukensa huomenna syntyvän uudenkuun aika. Tämä uusikuu syntyy neitsyen tähtimerkissä ja se kehottaa meitä analysoimaan itseämme ja etsimään ratkaisuja vaikeisiin valintoihin. On hiljentymisen hetki, jolloin vastaukset löytyvät omasta sisimmäistämme. Tämä kuun aika rohkaisee meitä myös pyytämään apua muilta ja löytämään oikeat ihmiset, jotka voivat meitä auttaa. Ja vastaavasti löytämään ihmisiä, joille voimme itse olla avuksi, ilolla ja ilman pelkoa, että omat voimavaramme siitä kuluvat.
Minä aion pohdiskella oman, rakkaan mummoni sanontaa: "aika tavaran kaupihtee". Pistän sen puntariin, olisiko myös se asenne ja oppi, jonka voisin laittaa roskapussiin. Ehkä sitten sitä roinaa ei niin paljon tulisi säilytettyä omissa nurkissa ja kaapeissa, vaan tulisi tilaa tarpeelliselle. Eihän se sitä tarkoita, että samalla heittäisin pois muiston mummostani. Se säilyy kyllä mielessäni kultaisena aina, yhtä kultaisena kuin tämä uusi aika, jota nyt elämme.